torstai 11. helmikuuta 2016

UMK on täällä taas



Uuden musiikin kilpailu sai viidennen tuotantokautensa. Onnistunee vain Suomen Yleisradiossa, että ohjelma, jonka katsojaluvut laskevat kuin lehmän häntä, saa porskuttaa eteenpäin entisellään saman tuottajan luotsaamana? Edelliselle neljännelle tuotantokaudelle tehdyt "uudistukset" (lue: Ohjelma muutettiin täysin vanhojen euroviisukarsintojen kaltaiseksi) olivat kyllä viisufaneille mieleen ja tänä vuonna 2016 mennään tismalleen samalla kaavalla. Ehkä ne katsojatkin sieltä pikkuhiljaa löytävät ohjelman? Euroviisufanithan ovat katsoneet Uuden musiikin kilpailua koko ajan, vaikka tuottaja toivoikin tämän "oudon camp-lahkon" katoavan kuin pieru Saharaan vuonna 2012 uutta uljasta euroviisuyhteyksiä välttelevää UMK:ta lanseeratessaan. Tämän vuotisen UMK:n ensimmäistä alkukarsintaa viime lauantaina katsoi 375 000 henkilöä ja se oli YLE TV 2:n toiseksi katsotuin ohjelma heti Naisten ampumahiihdon maailmancupin pikamatkan jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, kun aiemmin UMK-lähetykset pääsivät harvoin edes koko katsotuimpien ohjelmien listalle.


Olen bloggauksineni vähän jälkijunassa, sillä allaolevat UMK-arviot kirjoitin Facebook-sivulleni muistiinpanoon ennen kuin yhtäkään alkukarsintaa oli vielä käyty. Nyt kun uusi euroviisukausi on kuitenkin polkaistu käyntiin, täytyy tähänkin blogiin saada jotain elämää. Tässä siis uusintana mietteeni tämän vuotisista UMK-kilpailijoista ennustuksineen. Ensimmäisessä alkukarsinnassa ennustukset menivät kuitenkin onneksi täydellisesti metsään, mutta puolustuksekseni on todettava että en niitä kirjoittaessa ollut nähnyt ainuttakaan live-esitystä. Ensimmäisessä erässä Herranen, ClemSO ja Pää-äijät epäonnistuivat vedoissaan omilla tavoillaan täysin, ja Stella Christine puolestaan onnistui täydellisesti. Vain Saara Aalto ja Eini olivat omalla tasollaan.


1. Alkukarsinta 6.2.2016

1. Saara Aalto: No fear
(säv. & san. Saara Aalto)
Edellisen euroviisuyrityksen (2011) aikainen hellantelttu-Saara on löytänyt naiseutensa ja seksikkyytensä naisrakkauden kautta. Enää ei pieru haise nenään ja asutkin ovat Saaran vartalolle sopivan paljastavia. Lantiokin liikkuu ja säärten lisäksi näkyy reittiä, rintaa ja vatsaakin. Kohta varmaan kaikki? Vain kuunneltuna "No fear" kuulosti vähän ärsyttävältä ininältä, mutta video ja mahtava koreografia saa kappaleen ihan uusiin sfääreihin. Mukavaa, että Saara ei tee enää vain balladeja ja taustalla on vähän poljentoakin. Päivällä vielä suunnittelin lyttääväni YLE:n ilmeiset suunnitelmat Saaran puffaamisesta Suomen euroviisuedustajaksi, mutta enää en pistäisikään sitä pahakseni. Siitä vaan, Saara!
9/10

2. Mikko Herranen: Evil tone
(säv. & san. Mikko Herranen)
The voice of Finland-kisan ekalta kaudelta tuttu sokea rokkari on videon perusteella saanut ajokortin. No pärjännee limusiinikuskina siinä missä keskiverto suomalainen taksiautoilija. Herranenhan teki yhden vähäiselle huomiolle jääneen pitkäsoitonkin silloin Voicen jälkeen. Sittemmin ei hänestä ole pahemmin kuultu. No mikäs sen sopivampi formaatti kertoa "Hei olen elossa" olisikaan kuin UMK tai mikä tahansa muu eurooppalainen viisukarsinta. Iloinen yllätys, että biisi ei ole revittelevää rokkia, vaan ihan pehmeä softrock-balladi. Mikko laulaa kivasti, mutta ei tarjoa mitään uutta auringon alle. Mennee jatkoon sympatia-, rock- ja näkövammakortti-äänillä.
7/10

3. Stella Christine: Ain't got time for boys
(säv. & san. Stella Christine)
Stella Christine on uusi tuttavuus ja veikkaan, että melko pikaiseksi sellaiseksi jääkin. Biisi on tyhmä muka-sensuelli fiilistely. Sinänsä toteutukseltaan lajissaan laadukkaasti toteutettu, mutta minä kaadan kuppiini eri merkkistä teetä.
4/10

4. Eini: Draamaa
(säv. & san. Janne Rintala)
Eini taitaa olla vähän sellainen "camp-acca". Videolla auto menee rikki ja täti rämpii paljettimekossa metsän läpi lihaksikkaiden mekaanikkojen miehittämään korjaamoon. Lopun ilmaan kohotetussa jakoavaimessa lienee symboliikkaa, joka ei ihan peruskoulu-psykologian opiskelleelle avaudukaan. Biisi on taattua uuden aallon Eini-discoa. Jokaisen maan viisukarsinnassa pitäisi olla kiintiöpaikka 1970-luvulla uransa aloittaneelle discokuningattarelle!
9/10

5. ClemSO: Thief
(säv. Clement Ogundipe/Gideon Aiyegunie san. Clement Ogundipe)
ClemSO on kotoisin Nigeriasta ja tausta kuuluu muhevasti kappaleessakin. Kaverin esiintyminen videolla on vähän tuskaisen näköistä, joten nautin kappaleen mukaansatempaavasta tunnelmasta mieluummin vain kuunneltuna. En toivo ClemSO UMK-voittoa, mutta vaikka sellainen kohdalle osuisi, niin ei ainakaan tarttis "hävetä".
8/10

6. Pää-äijät: Shamppanjataivas
(säv. & san. Julmari, Jaba, Jimi, Heku, Samu)
Tällaisia "köyhän miehen Teflon Brotherseja" on - tiedoksenne vaan - mukana kaikkien muidenkin Skandinavian maiden euroviisukarsinnoissa. Ei tartte aloittaa sen "Vain Suomessa"-virren veisuuta. Kyllähän karsintaan yksi tällainen reipaspoljentoinen hassuttelu mahtuu, kunhan vain järjestävä taho huolehtii paikalle jonkun raadin joka varmistaa voittomahdollisuuksien torpedoinnin.
7/10

Ensimmäisestä alkukarsinnasta finaaliin:
TOIVE: Saara, Eini, ClemSO
VEIKKAUS: Saara, Herranen, Pää-äijät

2. Alkukarsinta 13.2.2016

1. Attention 2: Ready for the show
(säv. Henna Helasvuo/Lasse Turunen san. Lasse Turunen)
UMK-nettisivujen haastiksessa 15-vuotiaat kaksostytöt Anni ja Nina toteavat: "Meillä on aina ollut Euroviisut-unelma, siitä lähtien kun ollaan oltu nuoria. Nyt pystyttiin hakemaan mukaan, niin haettin!" Vai sillä tavalla. Mikä siinä on, että Suomessa 15-vuotiaat kaksostytöt eivät muistuta Graafin siskoksia, vaan naapurin Ellin pyöreäpäisempää versiota. Karisma ei suoranaisesti tihku ruudun läpi videota katsottaessa, mutta onneksi siihen on lisätty värikkäitä efektejä vähän viime vuotisen Pihka & Myrsky -videon tapaan. Ja kas, biisin takaakin löytyy Pihka & Myrsky bändin keulamies Lasse Turunen. Biisissä on hauska discopop-perusvire, mutta viimeinen silaus jää puuttumaan.
8/10

2. Cristal Snow: Love is blind
(säv. & san. Cristal Snow/Jimi Constantine/Samuel Kovanko)
Cristal Snow on ladannut kovat piippuun. Biisissä on euroviisumaista mahtipontisuutta ja melodisuutta ja kuoroa ja vähän kaikkea. Homoeroottinen videokin on hyvin ammattitaitoisesti toteutettu. Heikoin lenkki taitaa olla vain Cristal itse. Tuntuu jo, että studioversiossakin Cristalin ääni kulkee äärirajoilla, joten odotan live-vetoa vähän epäröivin fiiliksin. Toivon yllättyväni positiivisesti. Pakettihan on niinku kasassa.
8/10

3. Annica Milan & Kimmo Blom: Good enough
(säv. & san. Michael James Down/Primoz Poglajen/Jonas Gladnikoff/Matthew Ker)
Kimmo Blom on näitä musiikin sekatyöläisiä, joista ei koskaan-milloinkaan-never-ever-niemals tule suurta tähtiä taidoistaan huolimatta. Tällä kertaa hän sentään ottaa osaa UMK:hon ihan reilusti omana itsenään, duettokaverinaan tyttöystävänsä Annica - hänkin tuttu TVOF-ohjelmasta. Kappale on tehtailtu ties missä ja tiimi onkin saanut ainoana mukaan tähän UMK-kierrokseen kaksi tekelettään. Tämä on tällaista teollistettua balladihuttua, jossa Kimmo laulaa kuulijat suohon vittumainen ilme naamallaan ja kuulijakunta on 3 minuuttia taidoista sokaistuneena ihastuksesta soikeina ja kenties äänestää hänet finaaliin vain unohtaakseen saman tien hänen olemassaolonsa.
6/10

4. Rafaela Truda: Rise up
(säv. Kalle Mäkipelto/Olli-Matti Kalliosaari/Rafaela Truda san. Olli-Matti Kalliosaari/Rafaela Truda)
Rafaela on eksoottinen uusi tuttavuus. Uusi tietenkin, onhan kyseessä Uuden Musiikin Kilpailu. Nappisilmät ja tummat suortuvat periytyvät Makedoniasta, vaikka typykkä on viettänyt Suomessa lähes koko ikänsä. Letkeä biisi on kiva lisä tähän väliin, mutta eipä juuri muuta.
7/10

5. Ylona: Blazing fire   
(säv. Tero Kaikkonen/Jaakko Salovaara san. Tero Kaikkonen/Ylona)
Liekö biisin takaa löytyvä Tero Kaikkonen se Raptori-Kaikkonen? Mene ja tiedä, mutta Jaakko Salovaara on ainakin Jaakko Salovaara. Ylona laulaa hyvin ja näyttää videollakin edustavalta. Mikäs siinä, vaikka laitettais tämmönen paketti vaihteeksi Tukholmaan?
9/10

6. Mikael Saari: On it goes
(säv. & san. Mikael Saari)
Mikael Saaren hienoutta en ymmärtänyt hänen edellisellä UMK-yrityksellään, enkä muuten ymmärrä vieläkään. Tämä on - jos mahdollista - vielä heikompi tekele kuin "se aiempi". Tekotaiteellista roskaa, jota ei olisi edes olemassa ilman euroviisuja. Onko tämä nyt sitten YLE:n lempilapsi, kun on laitettu esiintymään tähän muuten koko kisan heikkotasoisimman alkukarsinnan loppuun? Ikäänkuin olisi haluttu varmistaa edes finaalipaikka...
4/10

Toisesta alkukarsinnasta finaaliin:
TOIVE: Attention 2, Cristal, Ylona
VEIKKAUS: Annica & Kimmo, Rafaela, Mikael

3. Alkukarsinta 20.2.2016

1. Lieminen: Pehmeiden arvojen vaalijat
(säv. & san. Lieminen/P. Siitonen)
Täähän on ihan letkeä ja svengaava renksutus ja hassut sanat, mutta mielestäni vähän väärällä foorumilla? Siitosen Pasi alias Stig on ollut mukana kynäilemässä biisiä ja hänelläkin on jo kokemusta väärällä foorumilla olemisesta vuodelta 2012. Melkein kuin viime vuoden Aikuinen, joka sarkastisuudessaan ja synteettisyydessään oli kylläkin enemmän makuuni. En halua uskoa mahdollisuuksiin, mutta kuuntelen mielelläni. 
7/10

2. Tuuli Okkonen: Don't wake me up
(säv. Michael James Down/Primoz Poglajen/Dimitri Stassos/Tuuli Okkonen/Johnny Sanchez/Sara Ljunggren san. Michael James Down/Primoz Poglajen/Tuuli Okkonen)
Taitaa "mitä useampi kokki"-sanonta menettää tässä merkityksessä, sillä vaikka tekijöitä on enemmän kuin euroviisuestradille saa kerrallaan kavuta porukkaa, on kokonaisuudesta muodostunut varsin tasapainoinen ja tyylikäs. Kisan yllättäjä minun tilastossani! Toimii tosin jälleen paremmin vain kuultuna, sillä tätimäinen Okkosen Tuuli vesittää muuten upeasti toteutetun musiikkivideon.
9/10

3. Gusani Brothers: Poom poom
(säv. Irfan san. Gusani Brothers)
Tässä, kuten melkein kaikissa muissakin kisaajissa, pelkään eniten live-esitystä. Ei siinä vielä mitään, että YLE:n kuvaajat heiluvat kuin heinämiehet ja ohjaaja kuvauttaa aina väärää paikkaa, mutta kun artistitkaan eivät ole mitään travoltoja. Vaikka nämä pojat ovatkin Kroatiasta, lienee kymmenen vuotta Suomessa jäädyttänyt heidän lantionsa ja hyydyttänyt hymynsä. Videolla kelpuuttavat discossakin vierelleen ihan tavallisia härmäläisiä pallinaamoja, vaikka poikain nykyisessä kotikunnassa Turussa pitäisi kuuleman mukaan olla Suomen upeimmat kaunottaret? Biisissä on potkua ja kertsissä menoa ja tarttumapintaa! Tämän tahdissa pistetään euvoviisudiscossa jalalla koreasti - siis levyversion.
9/10

4. Barbe-Q-Barbies: Let me out
(säv. Janne Saksa san. Niki Westerback/Tracy Lipp)
Sitten poikapopin jälkeen tyttörockia. Kappaletta sanoittamassa mukanaollut Tracy Lipp on ainoa, joka tässä kisassa kohottaa kaikkien aikojen euroviisukarsintojen tekijä-pistetilastossa asemiaan. Naarasrock on aina ollut enemmän makuuni kuin urosten vastaava. Biisissä a-osa on minusta tehokkaampi, kuin kertsi. Ihan tasokas paketti.
8/10

5. Pietarin spektaakkeli: Liian kuuma
(säv. Pietari Kiviharju/Antti Hynninen san. Pietari Kiviharju)
Mitä tästä nyt sitten sanoisi. Tällaista vähän fiftari-tyyppistä menoa, ainakin jos videon kera tästä "nautiskelee". Läskibasso, bändin poikien asut ja naikkosen saumasukat viittavaat siihen suuntaan. Biisi toki toimii muillakin tasoilla, paitsi ei minulla. Vähän kylmäksi jättävä renksutus, tämä "Liian kuuma".
6/10

6. Sandhja: Sing it away
(säv. Sandhja/Milos Rosas/Heikki Korhonen/Petri Matara/Markus Savijoki san. Sandhja/Petri Matara/Milos Rosas/Markus Savijoki)
Upeaääninen Sandhjahan on tehnyt peräti oman pitkäsoiton ennen UMK:ta. Biisi rullaa ammattimaisesti eteenpäin ja kertosäkeessä torventapaisineen on pirskahtelevuutta. Jotain 1980-lukuakin pilkahtelee jostain välistä? En pistäisi pahakseni, vaikka Suomi lähettäisi tämänkin.
9/10

Kolmannesta alkukarsinnasta finaaliin:
TOIVE: Tuuli, Gusani, Sandhja
VEIKKAUS: Tuuli, B-Q-B, Sandhja

lauantai 23. toukokuuta 2015

ESC 2015 - Finaaliveikkaus


Lyhyestä virsi kaunis: 

1. Italia
2. Belgia
3. Ruotsi
4. Venäjä.
5. Slovenia
6. Viro
7. Espanja
8. Australia
9. Latvia
10. Azerbaidzan
11. Israel
12. Montenegro
13. Liettua
14. Romania
15. Saksa
16. Kreikka
17. Georgia
18. Albania
19. Serbia
20. Kypros
21. Ranska
22. Norja
23. Itävalta
24. Unkari
25. Puola
26. Armenia
27. Iso-Britannia

torstai 21. toukokuuta 2015

ESC 2015 - Toinen semifinaaliveikkaus


Wienin viisuviikko vaatii verojaan, vaikka olenkin paikkakunnalla vain turistina. Siksipä tämä toinen semifinaaliveikkaukseni onkin hyvin suppea ja keskittyy vain olennaiseen ilman sen kummempia perusteluja. Veikkaan siis esitysten jatkoonpääsymahdollisuuksia ensimmäisestä semifinaalista tutuilla sijoitusarvuutteluilla. Pahoittelen, että energia ei riitä kertomaan, miksi veikkaan kullekin maalle sitä sijoitusta mitä ikinä veikkaankin. Lisäksi totean, että tämä semifinaalia en ole nähnyt livenä paikan päällä, vaan veikkaukseni perustuvat vain Youtubesta kaiken kansan nähtävillä oleviin harjoitusvideoihin.

1. Liettua: Monika Linkyté & Vaidas Baumila - This time
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat 6-10

2. Irlanti: Molly Sterling - Playing with numbers
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat 1-5

3. San Marino: Michele Perniola & Anita Simoncini - Chain of lights
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat 11-16

4. Montenegro: Knez - Adio
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat 1-5

5. Malta: Amber - Warrior
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat 11-17

6. Norja: Mørland & Debrah Scarlett - A monster like me
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  1-5

7. Portugali: Leonor Andrade - Há um mar que nos separa
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  11-17

8. Tsekki: Marta Jandová & Václav Noid Bárta - Hope never dies
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  6-10

9. Israel: Nadav Guedj - Golden boy
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  6-10

10. Latvia: Aminata - Love injected
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  11-17

11. Azerbaidzan: Elnur Hüseynov - Hour of the wolf
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  6-10

12. Islanti: Maria Ólafs - Unbroken
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  11-17

13. Ruotsi: Måns Zelmerlöw - Heroes
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  1-5

14. Sveitsi: Mélanie René - Time to shine
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  11-17

15. Kypros: John Karayiannis - One thing I should have done
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  11-17

16. Slovenia: Maraaya - Here for you
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  1-5

17. Puola: Monika Kuszynska - In the name of love
Sijoitusveikkaus: Semifnaalin sijat  6-10

Ja yhteenvetona:
1-5 Irlanti, Montenegro, Norja, Ruotsi, Slovenia
6-10 Liettua, Tsekki, Israel, Azerbaidzan, Puola
11-17 San Marino, Portugali, Latvia, Sveitsi, Malta, Islanti, Kypros

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

ESC 2015 - 1. Semifinaalin jälkiviisastelut


Eilen veikkailin euroviisujen ensimmäisen semifinaalin jatkoonmenijöitä. En ole kovin hyvä veikkaamaan - onneksi en harrasta Lottoa. Euroviisujen lopputuloksen arvioiminen perustuu kuitenkin mielestäni suurelta osin veikkaamiseen ja arpomiseen. Vaikka kuinka yrittäisit olla puolueeton ja neutraali, aina jossain taka-alalla vaikuttaa myös muiden ihmisten sanomiset ja arviot sekä - ikävä kyllä - ne omatkin mieltymykset. Johonkin vain haluaa uskoa ja toiseen taas ei. Mutta sehän on myös euroviisujen suola ja olisiko järkeä tehdä jotain veikkauksia, jos veikkaisi samoja asioita kuin kaikki muutkin. Joskus onnistuu paremmin ja joskus menee metsään. Ehkä jossain päin Wieniä joku euroviisufani pääsee tänä aamuna toteamaan, että sai eilen veikattua oikein kaikki kymmenen jatkoonmenijää? Hatunnosto hänelle, mutta katsotaan miten arpaonni suosii huomenna. Itse veikkasin koko kuudentoista kilpailijan katraan jatkoonpääsymahdollisuuksia ja näinhän minulle kävi:

Moldova, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 11-16 väärin
Armenia, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 1-10 väärin
Belgia, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Alankomaat, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 11-16 väärin
Suomi, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 11-16 oikein
Kreikka, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Viro, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Makedonia, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 11-16 oikein
Serbia, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Unkari, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Valko-Venäjä, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 11-16 oikein
Venäjä, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Tanska, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 11-16 väärin
Albania, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 1-10 väärin
Romania, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 1-10 väärin
Georgia, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 1-10 oikein

Oikein meni siis 10/16. Ei ihan pääpottia napsahtanut siis. Mieleni ehti kyllä illalla jo muuttua, kun näin ne ihan oikeat suoran lähetyksen esitykset. Moldova-veikkaukselleni nauroin ääneen. Niille puritisteille, joiden mielestä euroviisuissa menestyy muoviset perseenkeikuttajat totean, että näillä kumiin verhotuilla pakaroilla ei ainakaan tänä vuonna ollut ottia. Armenian jatkopaikka ihmetetytti myös esityksen jälkeen, mutta kenties esityksessä oli sitä tuomaristojen peräänkuuluttamaa musiikillista korkeatasoisuutta? Belgian, Kreikan, Viron, Unkarin ja Venäjän jatkopaikat oli helppo veikata ja niiden takana oli myös helppo nyökytellä päätään myötämielisesti esitysten jälkeenkin. Sen sijaan Alankomaiden paketti ei pysynyt tv-ruudussa kasassa ja harmitti, että veikkasin sille finaalipaikkaa. Makedonia ja Valko-Venäjä olivat puolestaan osastolla, joiden putoaminen oli helppo päätellä. Harmaa alue sen sijaan yllätti tämän veikkaajan. Serbian homohumppa yllätti positiivisesti finaalipaikallaan, vaikka pidin veikkaustani pienoisena riskinä. Tanskan kohdalla taas harmitti, etten kuunnellut sydämeni ääntä. Tällaisten kappaleiden, joita inhoaa, veikkaaminen on aina hankalaa. Tietenkin toivoo putoamista, mutta sitten kuuntelee mitä sanovat, ja ajattelee vain olevansa väärässä vaikka onkin ollut oikeassa. Iloinen yllätys, että veikkasin väärin ja Tanska on ulkona. Kolme viimeistä esitystä olivat ne hankalimmat veikattavat ja kaksi kolmesta menikin väärin. Albania esiintyi suorassa lähetyksessä huomattavasti rennommin, kuin eilisessä kenraalissa. Romaniahan oli mulla muutenkin kiikun kaakun ja se ylsi kuin ylsikin finaaliin. Georgian reisisaapassoturin jatkoonpääsyn arvasin oikein.

Onneksi kuuntelin sydäntäni ja päätäni edes Suomen lopputulosta veikatessani. Jossain vaiheessa olin kallistumassa mediapelin pauloihin ja melkein pyörtämässä päätöstäni. Nyt arvaajan on helppo hymyillä ja todeta, että Suomen kansa joutui Yleisradion vedättämäksi. YLE:n markkinointikoneisto uskotteli euroviisuihin perehtymättömälle kansalle, että Pertti Kurikan nimipäivien esityksellä erotutaan. Tokihan he huomiota saivatkin ja varmasti tietyllä tapaa paljon positiivistakin. Ehkä se aate suvaitsevaisuudesta meni läpi edes pienelle osalle Eurooppaa, mikä on tietenkin positiivista. Bändissä ei missään vaiheessa ole mitään vikaa. Päinvastoin kundit edustivat Suomea hienosti ja hoitivat oman tonttinsa mallikkaasti. Suomen kansa on tänä vuonna myös suvaitsevainen. Ensin he valitsivat Kurikat meitä edustamaan ja vaikka torilla ei tavatakaan, ei yhtyettä hennota lytätä. Jotain positiivistakin siis, ettei artistin niskaan kaadeta koko paskasankoa. Mielenkiintoista on muuten nähdä sitten tulevana viikonloppuna sekin, että miten äänet ovat tuomareiden ja äänestäjien kesken jakautuneet ja miten täpärällä Kurikoiden finaalipaikka oikeasti oli. Oltaisiinko finaaliin menty pelkillä puhelinäänillä? Toivottavasti YLE edes otti tästä kokeilusta opikseen. Aatteet eivät ole euroviisuvaatteet. Ensi vuonna reilusti biisi edellä!

tiistai 19. toukokuuta 2015

ESC 2015 - Ensimmäinen semifinaaliveikkaus


Tänään koittaa se totuuden hetki ja selviää onko Eurooppa (ja Australia) suvaitsevainen maanosa. Kehitysvammaisista muodostettu Pertti Kurikan nimipäivät yhtye nousee Itävallassa Wiener Stadthallen näyttävälle esiintymislavalle edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailujen ensimmäisessä semifinaalissa. Kävin eilen seuraamassa paikan päällä hallissa toisen kenraaliharjoituksen, joka on käytännössä sama show joka nähdään tänään suorana lähetyksenä televisiossa 45:ssä maassa. Vain lopputulokset saattavat erota tänään nähtävistä, sillä eiliset kymmenen jatkoonpääsijää arvottiin. Hallissa olijoiden lisäksi show'n näkivät myös kilpailijamaissa istuvat asiantuntijatuomaristot, jotka antoivat eilisten esitysten perusteella omat pisteensä. Ne pisteet ynnätään tänään suoran tv-lähetyksen perusteella äänensä antavien puhelinäänestäjien pisteisiin.

Kilpailun puitteet olivat tietenkin näyttävät. Hienointa oli hallin katossa roikkuvat valorivistöt, jotka mukailivat tämänvuotisen Building bridges logon mutkittelevaa valojanaa ja liikkuivat eri asentoihin. Iso artistilämpiö eli greenroom oli rakennettu hallin takaosaan ja se oli yhdistetty esiintymislavaan koko hallia halkovalla kävelysillalla. Välillä seisomakatsomon yleisö pääsi sillalle bailaamaan ja välillä silta tyhjennettiin muuhun käyttöön. Hieno, teemanmukainen idea. Show'n alkunumero oli vaikuttava, mutta en halua spoilata sitä vielä enempää. Nauttikaa siitä illalla televisiosta, kuten itsekin aion tehdä. Jäin vain hämmästelemään, että jos semifinaalin aloitus on näin komea, niin mitä itävaltalaiset ovatkaan keksineet finaaliin. Pelkästään naisista koostuva juontajakolmikko vaikutti sopivan rennolta, mutta ei mitenkään ikimuistoisen hauskalta. Edellinen voittaja Conchita Wurst toimi green roomin emäntänä ja oli hänkin melko näkyvästi läsnä koko illan ajan.

Artistit esittelevät postikortit olivat hyväntuulisen hauskoja ja itse kilpailijatkin olivat niissä mukana. Jos annoin itseni ymmärtää oikein, postikorttien taustamusiikkina soi itävaltalaisten klassikkosäveltäjien teokset. Ennen postikorttia vilautettiin lavalle pääsyä odottelevia, jännittyneitä artisteja. Mutta sitten illan kilpailijoiden esityksiin...

1. Moldova: Eduard Romanyuta - I want your love
Show potkaistiin käyntiin aika perinteikkäästi. Moldovan edustussävelmä on tavallaan sellainen jonka monet mieltävät "perinteiseksi euroviisuksi" eli discokappale ja vähäpukeisia tanssijoita. Perinteiseen rakkauslaulu-discoiluun on päälleliimattu tämä poliisiteema, joka alkoi vauhdikkaasta takaa-ajo-esikatseluvideosta ja on jatkunut täällä paikan päällä koppalakkeihin pukeutuneissa naikkosissa. Moldovaan on suhtauduttu myös aika ristiriitaisesti, toiset pitävät sitä kliseisenä ja toiset taas kaipaavat kisaan myös tällaisia perinteitä. Itse kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan ja minusta huolellisesti koreografioitu esitys toimi hyvin. Uskon että Moldova etenee finaaliin rimaa hipoen, liimalettisestä laulusolistista huolimatta, joka onkin kokonaisuuden heikoin lenkki. Ehkä mikroshortseihin sonnustautuneet naiskonstaapelit pelastavat tilanteen.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

2. Armenia: Genealogy - Face the shadow
Armeniaa edustaa kuusi itsenäisesti uraa luonutta laulusolistia, joista on koostettu tämä yhtye tänne euroviisuihin. Minua ei moinen kilpailulaulanta kiihota ja esityskään ei ollut kiinnostava. Kuusikko seisoskeli lavalla pitkissä koltuissaan. Armenia ei myöskään ole mikään pomminvarma automaattifinalisti, joten tänä vuonna veikkaan karsiutumista.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

3. Belgia: Loic Nottet - Rhythm inside
Belgian ärsyttävän tarttuva rämpätys erottuu kyllä joukosta ja on jo kerännyt aika paljon fanikuntaakin. Vaikka itse en löydäkään tästä itseäni kiinnostavia aineksia, ymmärrän toki että muut löytävät. Esityskin on persoonallinen valkoista hehkuvassa värimaailmassaan ja huolellisesti koreografioitu.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

4. Alankomaat: Trijntje Oosterhuis - Walk along
Yksi iso kysymysmerkki tämä Hollanti. Esittäjä on pitkän linjan ammattilainen ja kuvaus on toteutettu todella persoonallisesti - kokonaisuudessaan yhdellä kamera-ajolla pelottavasta silmälähikuvasta lopun zoomauksiin. Mutta riittääkö kappale saamaan puhelinäänestäjät tarttumaan älylaitteisiinsa? Tuomaristot ehkä arvostanevat Trijntjen ammattitaitoa? No tässä semifinaalissa karsiutuu vain kuusi esitystä, joten ehkä Alankomaat mahtuu finaaliin?
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

5. Suomi: Pertti Kurikan nimipäivät - Aina mun pitää
Ensin positiiviset asiat. Kurikoiden postikortti oli illan sympaattisimpia. Esityksen jälkeen Kurikat saivat raikuvat aplodit. Sitten negatiiviset. Kaikki näiden välissä tapahtunut ei vakuuttanut. Esitys vaikutti sekavalta ja meluisalta, joka vain korostui sotkuisessa kuvauksessa kadottaen biisin viimeisetkin melodianrippeet. Ymmärrän kyllä, että tarkoitus oli korostaa punk-henkeä, mutta uskon vaikutukset ovat enemmän luotaantyöntävät. Laulusolisti Kari Aalto hoiti kyllä oman tonttinsa mallikkaasti, mutta muiden ilmainstrumentointi taustanauhan tahdissa tuo korkeintaan niitä ennustettuja säälipisteitä. Olen edelleen sitä mieltä, että sympaattinen taustatarina ei riitä euroviisumenestykseen, jos kappale on melusaastetta. Uskon suvaitsevaisuuskuplan puhkeavan tänä iltana. Eikä pidä unohtaa, että puolet pisteistä tulee asiantuntijaraadeilta, jotka on ohjeistettu äänestämään musiikillisesti korkeatasoisia esityksiä. On tietenkin riski veikata tässä tilanteessa tällaista, mutta riskejä on otettava ja ei olisi mitään mieltä ennustaa tulevaa kaikkien muiden kanssa samankaltaiseksi. Illalla nähdään olenko suuri euroviisuoraakkeli vai mistään mitään tietämätön ja kaiken kukkuraksi suvaitsematon moukka. Älkää siis pettykö, jos Suomi putoaa.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

6. Kreikka: Maria Elena Kyriakou - One last breath
Kreikka yllätti euroviisufanit valitsemalla pitkästä aikaa balladin bilebiisin sijaan. Taviskatsojat silti tuskin ovat ällikällä lyötyjä tämän melko perinteisen rakkauslaulun edessä. Kaunis Maria Elena esiintyy kuitenkin vakuuttavasti, joten ennustan finaalipaikkaa. Muutenhan kävisi niin, että Kreikka karsiutuisi ensimmäisen kerran euroviisufinaalista semifinaaliaikakaudella. Finaalissa jäänee parempien balladien jalkoihin.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

7. Viro: Elina Born & Stig Rästa - Goodbye to yesterday
Viro kantaa raskasta ennakkosuosikin viittaa, mutta on suoriutunut tehtävästään erinomaisesti ilman ulkomusiikillisia härpäkkeitä. Esittäjät ovat lahjakkaita ja Elina varsin viehkeä ilmestys. Kappale erottuu persoonallisuudellaan edukseen. Heittämällä finaaliin ja sielläkin varmasti sijoittuu, jos nyt ei kuitenkaan ihan voita koko kisaa.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

8. Makedonia: Daniel Kajmakoski - Autumn leaves
Tässä on kyllä yhden sortin tuutulaulu, jossa en näe mitään menestyspotentiaalia. Jos sellaiseksi ei nyt lasketa hauskaa esikatseluvideota (jota kukaan ei muista). Oudot taustakeikkujat vain heikentävät menestysmahdollisuuksia. Eikä solistikaan ole liialla karismalla siunattu, vaikka kiva kaveri onkin. Makedonia on onneksi tottunut karsiutumaan viisufinaalista.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-1

9. Serbia: Bojana Stamenov - Beauty never lies
Serbian vanttera discoqueen tasapainoilee siinä rajamailla onko tämä jo liian camppia Euroopalle. Viisufanithan taputtavat karvaisia käsiään viimeistään biisin loppupuolella, kun kertosäe saa alleen tanakan discokompin ja taustajoukot riisuvat kaapunsa paljastaen niiden alta bilevaatteet. Monet veikkaavat tästä sitä surullisenkuuluisaa "floppaavaa fanisuosikkia", mutta miksei Bojanakin voisi saada niitä sympatiapisteitä. Onhan Euroopassa varmasti yhtä paljon ylipainoisia kuin on kehitysvammaisiakin. Lisäksi kaiken glitterin, campin ja xxl-kokoisen hopeamekon alla on kuitenkin yksi kisan taitavimmista laulajattarista ja oikeasti ihan tarttuva sävelmä.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

10. Unkari: Boggie - Wars for nothing
Unkarin rauhanlaulu on makuuni kovin tylsä, mutta jotenkin on sellainen kutina että tässä on kisan musta hevonen. Kappale jota fanit eivät ole noteeranneet millään tavoin, mutta joka vetoaa tavalliseen kansaan.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

11. Valko-Venäjä: Uzari & Maimuna - Time
Nyt harmittaa, kun Valko-Venäjän mainiona pitämäni kappale näytti ja kuulosti lavalla niin tylsältä. Kaiken kukkuraksi kun olen aiemminkin ollut mielenpiteineni melko yksin, en nyt äkkiseltään keksi syitä miksi joku alkaisi tykkäämään tästä tämän esityksen perusteella.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

12. Venäjä: Polina Gagarina - A million voices
Venäjän Polina todella räjäytti pankin. Ainakin minun pankkini. Miten noin sirosta naisesta voi lähteä tuollainen ääni? Melkein nousin osoittamaan suosiotani seisten. Uskon vakaasti semifinaalivoittoon. Äänestämässäkin kun on monia Venäjälle suotuisia maita. Nyt voitte unohtaa Putinin politiikan ja keskittyä palvomaan Polinaa.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

13. Tanska: Anti Social Media - The way you are
Tanska taitaa olla oman "viisupuntarini" jumbona typeränä stereotyyppisenä Beatles-pastissina (jota Beatles-fanien luulisi pitävän loukkauksena), jonka esittää amerikkalaisista teinileffoista tuttujen koulukiusaajien näköiset tyypit. Mutta tämä blogikirjoitushan ei kerro minun henkilökohtaisista suosikeistani, vaan siitä että yritän veikata jatkoonmenijöitä. Ja kyllähän finaaliin joka vuosi kuuluu yksi tällainen renkutus, joka yleensä tulee vielä Tanskasta. Finaaliin siis mennään kirkkaasti, mutta veikkaan siellä sijoituksen romahtavan jonnekin kahdenkympin jälkeiseen maailmaan.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

14. Albania: Elhaida Dani - I'm alive
Albaniasta ei paljon ole lapsille kerrottavaa. Sinänsä ihan taitava solisti Elhaidakin näytti jotenkin pliisulta päätämyötäilevässä kampauksessaan. Keskityin lähinnä ihastelemaan taustaprojisointeja, jotka toki muissakin esityksissä ovat ihan yhtä hienoja.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

15. Romania: Voltaj - De la capat (All over again)
Romanian bändi esiintyy ihan ammattitaitoisen rennosti ja sympaattisesti, mutta puoliksi englanniksi laulettu biisinsä ei ehkä vain riitä. Tai voi olla että riittääkin, mutta nyt veikkaan täpärää karsiutumista.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

16. Georgia: Nina Sublatti - Warrior 
Georgian naissoturin "pane mua"-saappaat ja kimmeltävät mikroshortsit veivät osan mielenkiinnostani, mutta havaitsin kuitenkin hänen laulavan hyvin dramaattisen viisunsa. Jotenkin vain tuli tunne, että saattaa niukin naukin ponnistaa finaaliin tältä viimeiseltä esiintymispaikalta. Georgia tai Romania, se jää nähtäväksi.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

Yhteenveto:
1-5 Belgia, Viro, Venäjä, Tanska, Unkari
6-10 Moldova, Alankomaat, Kreikka, Serbia, Georgia
11-16 Suomi, Armenia, Makedonia, Albania, Valko-Venäjä, Romania

Esitysten jälkeen oli tietenkin luvassa kertaus, johon nykyään delegaatiot saavat itse valita sen kohdan joka katkelmassa kuullaan. Suomen kohdalla hämmästelin valintaa. Tai jos tarkoitus oli korostaa entisestään sitä, että Suomen kappale on rämisevää punkkia vailla melodianhäivääkään, niin sitten ymmärrän. Serbialta vastaavasti katkelmaan oli valittu se räjähtävin kohta, jossa kappale muuttuu pitkän balladialun jälkeen discoksi. Jäin miettimään, miksi kappaleessa on niin pitkä balladialku, jos halutaan korostaa sen olevan discobiisi. Varsinaista väliaikanumeroa ei show'ssa nähty, vain pari hassunhauskaa ennakkoon kuvattua filmiä. Toisessa erilaiset eläimet seikkailivat Wienissä ja toinen keskittyi "Australian viisuhistoriaan". Muutenkin Australia oli tiukasti läsnä juonnoissa: "Europe and AUSTRALIA start voting now" tai "Good night Europe and good morning AUSTRALIA". Jännittävää ja nautinnollista semifinaali-iltaa.

PS. Heilutin hallissa Suomen lippua, vaikka puinen lipunvarteni takavarikoitiinkin turvatarkastuksessa. 12 pistettä Pertille, Karille, Samille ja Tonille.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Aina mun pitää suvaita

Kuva: escstats.com

Tähän päivään sopii jälleen kerran vanha vitsi ranskalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta, jotka katselivat norsua. Ranskalainen pohti "Minkälaista ruokaa norsusta voisi laittaa?", amerikkalainen taasen aprikoi: "Kuinka paljon rahaa norsulla voisi tehdä?" ja suomalainen mietti hiljaa mielessään: "Mitähän tuo norsu minusta ajattelee?".

Yksi kevään puheenaiheista on ollut Pertti Kurikan nimipäivät -nimisen laulu- ja soitinyhtyeen valinta Suomen edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin 2015 Wieniin, Itävaltaan. Jos joku ei vielä tiennyt, yhtyeen muodostaa neljä oppimishäiriöistä tai kehitysvammaista keski-ikäistä tai jo keski-iän ylittänyttä miestä. Sylki on sen jälkeen lentänyt joka suunnasta ristiin rastiin, muualtakin kuin laulusolisti Kari Aallon hampaiden välistä. Glitteriin, glamouriin ja silikonilla siloiteltuihin artisteihin tottuneet euroviisufanit ympäri Eurooppaa tietenkin pöyristyivät karun edustajamme nähtyään. Kaikkitietäviksi euroviisuasiantuntijoiksi yhdessä yössä muuttunut Suomen kansa sen sijaan pitää Kurikkaa ja kumppaneita varmoina voittajina. Euroviisuissa menestymiseenhän riittää se, että erottuu joukosta.

Itsekin olen tasapainoillut barrikadien harjanteilla Uuden musiikin kilpailun eli Suomen kansallisen euroviisukarsinnan alkumetreistä lähtien. Demokratian vankkumattomana kannattajana olen ensisijaisesti yrittänyt peräänkuuluttaa karsintakilpailuun tasapuolisuutta. Kilpailun järjestäjä YLE rummutti ennennäkemättömällä voimalla Pertti Kurikan nimipäiviä kilpailun voittoon ja edustustehtäviin. Mielestäni epäreilua muita kilpailijoita ja yleisöä kohtaan. Tietävätköhän he siellä Yleisradiossa, että edustajan voi valita sisäisestikin, ilman julkista karsintaa.

Jopa molemmissa viikonlopun iltapäivälehdissä komeili Pertti Kurikan nimipäivien kuva sivun kokoisena UMK-alkukarsinnan mainoksessa otsikolla "Tässäkö on Suomen seuraava euroviisuedustaja?". Odotin vastaavanlaisia mainoksia kolmena seuraavanakin viikonloppuna, mutta tuo jäikin ainoaksi. Yleisradion lukuisat eri toimitukset tekivät kymmeniä lähes identtisiä juttuja euroviisukarsinnoista ja aina kuviin ja otsikoihin nousi Kurikka. Mieleeni heräsi jo kysymys verovaroin toimivan laitoksen turhista päällekkäisistä toiminnoista?

Ajankohtainen kakkonen puuttui sattuvasti euroviisukarsintaruljanssin välissä kehitysvammaisten asemaan omassa Kehitysvammaillassaan. Tärkeä asia, mutta miksi juuri nyt? Ei kuulemma euroviisujen eikä Kurikan vuoksi, mutta kuitenkin nyt Wienin viisujen lähestyessä YLE Areenaan on ilmestynyt englanniksi tekstitetty Kehitysvammailta, jota YLE kehottaa jakamaan Facebookissa mahdollisimman laajasti ja kansainvälisesti. Ajetaanko tässä nyt euroviisujen vai kehitysvammaisten asemaa? Taitaa YLE ajaa ihan omaa asiaansa. No Uuden musiikin kilpailussa kävi niin kuin kävi ja kansahan sen Pertti Kurikan sinne Wieniin valitsi puhelinäänillään. Yleisradion propagandan osuutta äänivyöryyn on mahdotonta arvioida.

Nyt ne Kurikat sitten ovat siellä Wienissä ja harjoittelevat kiivaasti ensi viikon tiistain (19.5.2015) semifinaalilähetystä varten. Koitokseen on tasan viikko aikaa ja viikon ohjelmaan kuuluu treenien lisäksi tietenkin myös haastatteluja ja promoamista. Medianäkyvyyttä onkin uutisten mukaan saatu ja nyt ollaankin sitten yllättyneitä, kun kaikki ei olekaan positiivista. Verkkolehtien otsikot kirkuvat, kuinka ulkomaalaiset toimittajat pahimmillaan jopa "tylyttävät" Suomen edustajaa. Erehtyipä joku hollantilainen fanitoimittaja lohkaisemaan, että "Suomen edustajat eivät ole nättejä". No siitäkös nettikommentoijat suivaantuivat. Ei taida olla hääppöisen näköinen tuo toimittaja itsekään?

Mitä oikein odotettiin? Suomi lähettää ehkä koko euroviisuhistorian rujoimman esityksen ja kansa hämmästyy, kun koko Eurooppa ei olekaan polvillaan. Vihaako ne siellä kehitysvammaisia? Mikä saa suomalaisen uskomaan, että punkista on tullut yhtäkkiä valtavirtaa? Omasta mielestäni kilpailukappale "Aina mun pitää" ei ole kummoinen, mutta en usko että pitäisin punkkariedustajistamme musiikillisesti yhtään sen enempää, vaikka biisi olisi koko musiikkihistorian melodisinta tai taitavimmin esitettyä punkkia. En siis aio lävistää poskiani hakaneuloilla enkä värjätä molempia otsahiuksiani vihreiksi, kun perjantaina suuntaan pääkallopaikalle Wieniin.

Sitä saa, mitä tilaa. Jos kerran Suomen kansa halusi lähettää euroviisuihin jotain räväkkää ja erottuvaa, niin pitää kestää myös seuraukset. Eikö tässä nimenomaan ollut kyse kehitysvammaisten tasavertaisuudesta? Heitä pitää saada arvostella ihan tasavertaisesti, kuin muitakin kilpailijoita. Ovathan kaikki muut 39 kilpailijaa Pertti Kurikan nimipäivien basistin Sami Helteenkin mielestä "ihan paskoja". Hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta niin on eurooppalaisilla euroviisutoimittajillakin. Jos asettuu sadan miljoonan ihmisen eteen kilpailemaan arvostelulajissa, pitää olla valmis ottamaan vastaan arvostelua. Varmasti Pertti, Kari, Sami ja sympaattinen rumpali Toni ovatkin, mutta onko Suomen kansa?

Nettiuutisten kommenttikentissä ainakin ollaan taas kerran nousemassa vastarintaan. Tosin tällä kertaa täysin vastakkaisista syistä. Se väestönosa, joka aina aikaisempina vuosina on hävennyt Suomen euroviisuedustajan vuoksi silmät päästään, seisookin nyt ylpeänä rinta rottingilla, ja jokainen poikkipuolisen sanan lausuja on suvaitsematon kusipää ja kaikki, jotka eivät rakasta puolivillaisesti instrumentoitua kahden soinnun punkkia, ovat musiikillisesti sivistymättömiä moukkia. Kävi Wienissä niin tai näin, Suomi on tänä vuonna jo voittanut euroviisut!

maanantai 1. syyskuuta 2014

I don't love the 90ies... anymore


We love the 90ies festarit ovat takana, mutta mieli ei ole hyvä. Viime kevään Kaapelitehtaan pettymyksestä ”viisastuneina” ostimme heti lippujen tultua myyntiin Stara VIP passit, jotka paitsi maksoivat ihan pirusti, olivat suunnattu vain nopeimmille rajoitetulla painoksella. No myöhemmin keväällä järjestäjille iski ahneus ja myyntiin tuli tavallisen lipun ja Stara VIP:in väliin uusi ”We love VIP”-hintaluokka. Tarkempi sisällöntarkastelu osoitti, että Staran ja Weloven ero oli hiuksen hieno. En loppujen lopuksi löytänyt muuta kuin sen, että vain Starat pääsivät kymmenen jälkeen Kattilahallin jatkoille bileisiin joissa pääsi aitoon ysäritunnelmaan sikäli että ne muistuttivat yläasteen limudiskoa. Vain puolapuut puuttuivat seinältä. Itse olen tosin jo sitä ikäpolvea, että asiakkaana limudiskossa olin 1980-luvulla, mutta 1990-luvulla katselin menoa levysoittimien takaa. Joka tapauksessa tunsin oloni petetyksi, kun huhujen mukaan 20% yleisöstä oli ns. "VIPpejä". Ei tullut kovin erityinen olo...

Perjantain tunnelman latisti heti kättelyssä infernaalinen jono rannekkeenvaihtopisteisiin. On totta, että järjestäjät suosittelivat rannekkeen vaihtoa etukäteen, mutta me maalaiset emme tohtineet sen vuoksi poiketa Helsingin keskustaan erikseen. Alueella kuultujen murteiden rikkaudesta voisi päätellä, että ihan kaikki muutkaan festariyleisöstä eivät olleet pääkaupunkiseudulta. Hupaisaa oli myös, että pikkuruiseen VIP-lippujen rannekkeidenvaihtopisteen oli kymmenkertainen jono verrattuna tavalliseen. Merkinnät olivat myöskin puutteelliset, sillä suuri osa jonottajista ei edes tiennyt mihin he jonottavat. Tunnin jonottamisen jälkeen VIP-teltasta avattiin vielä toinen sivu, johon pystytettiin lisätiski ruuhkaa helpottamaan. Siitähän se varsinainen poru sitten syntyikin, kun uudelle tiskille ryntäsi porukka pitkän jonon häntäpäästä eikä kukaan järjestävältä taholta puuttunut asiaan.

No saimme kuin saimmekin rannekkeemme, vaikka haaveilemamme aikataulu kusikin jo tässä vaiheessa. CatCat jäi siis näkemättä ja niin jäi Rednexkin. Captain Jackin kohdalla vitutuskäyrä olikin jo siinä korkeudella, että mentiin mieluummin kaljajonoon. Tässä vaiheessa päivää ruoka- ja juomajono VIP-alueella vaikutti sellaiselta, että ehdin postata Facebookiin kuvan kuvatekstillä: ”Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu”. Ruoka oli mielestäni ihan kohtuullista tai ainakin vähän sen tasoista jollaista sen etukäteen oletinkin olevan. Taustalla kaukana jossain lauloi Alexia ja hyvin muuten lauloikin. VIP-alueelle pakkautui kuitenkin koko ajan lisää porukkaa ja jonot joka paikkaan (ruokaan, juomaan, vessaan) kasvoivat kasvamistaan. Maksupäätteet eivät muuten toimineet baarissa, mutta se ei minua haitannut kun olin varannut mukaani ison tukun käteistä. Paitsi siinä mielessä, että korttimaksajat hidastivat jonoa kohtuuttomasti, mutta sehän ei luonnollisestikaan ole järjestäjien syytä. Laskupäätteet eivät sen sijaan toimineet osalla henkilökunnasta, kun peräti kolme kertaa sain huomauttaa väärästä (lue: liiasta) laskutuksesta. Muuten palvelu oli kyllä hyvin ystävällistä.

Seuraavaksi otimme suunnan kohti yhtä oman festarini kohokohdaksi olettamaa Bad Boys Bluen show’ta, kasarinuori kun olen. BBB oli yksi viikonlopun suurimmista pettymyksistä. Jos en aivan väärässä ole, laulu tuli kokonaan playbackinä? Lisäksi basso surisi häiritsevän kovaa jopa korvatulppien läpi. Puolisoani BBB-torso vain nauratti jo esittäytymisestä lähtien: ”Hello my name is John and I’m Bad  Boys Blue”. Jatkossa kuuntelen kyllä Bad Boys Blueni kotona cd-levyltä. Päätimmekin kesken keikan ottaa suunnaksi Kattilahallin ja Aikakoneen. Yllätys oli melkoinen kun yleisö oli pakkautunut 20 metriä Kattilahallin ulkopuolelle eikä sisälle ollut mitään asiaa. Emme nähneet edes Makin nenänpäätä, saatikka kuulleet tahtiakaan musiikista.

Ei kun takaisin VIP-alueen suojiin ja lisää ylihinnoiteltua olutta ja siideriä ostamaan. Kapusimme VIP-alueen nurkkaan rakennetulle parvekkeelle katsomaan Waldo’s Peoplea. Waldo ja kumppanit vetivät hienon show’n, mutta muutaman sadan metrin päästä tihrustettuna se ei ihan 100-prosenttisesti temmannut mukaansa. Seuraavaksi ravasimme osittain huumorimielellä katsastamaan Güntherin lavakunnon, vaikka vuonna 2003 uransa aloittaneen artistin mukanaolo ysärifestareilla vähän ajatustasolla huvittikin. No, onhan musiikki melkein ehtaa ysäriä. Güntherin show yllätti meikäläisen positiviisesti.

Sitten ilta vaihtuikin jo yöksi ja vuorossa oli jo viimeinen artisti. Ehkä meidän molempien eniten odottama E-type. Emme tyytyneet enää VIP-alueen kaukaiseen karsinointiin, vaan ujuttauduimme niin eteen kuin se kohteliaasti oli mahdollista. Aika kauashan me jäätiin, mutta kyllä siellä tanssikansan keskellä pääsi tunnelmaan paljon paremmin kuin VIP-alueen kumisohvalla. Innostuin jopa liikuttelemaan ruhoani rytmikkäästi musiikin tahdissa, kunnes olkapäähäni koputettiin ja sievä neiti-ihminen huomautti kärkevästi ”Varoisitko vähän. Meillä on jo kaksi juomaa läikähtänyt sinun takiasi.” E-type oli kuitenkin loistava, kuten aina, eikä edes keikan aikana alkanut vesisade pilannut tunnelmaa.

Hienoisesta väsymyksestä huolimatta päätimme tsekata Kattila-hallin jatkot pelkästään siitäkin syystä, että olisimme välttäneet suurimman bussiruuhkan. Nyt taka-alueella ei enää ollut mitään ruuhkaa eikä jonoa minnekään. Nautiskelin suurella mielihyvällä luvatun yöpalan eli yhden nakin. Tai no kaksi nakkia, sillä puolisoni ei syö punaista lihaa ja tuo mainittu nakkimakkara oli ainoa yöpalavaihtoehto. Kattila-hallissa esiintyi Spandex, joka vaikutti sivusta kuunneltuna ihan asialliselta taustamusiikilta. Yllätysesiintyjiä tai ylipäätään ketään esiintyjiä edes yleisön joukossa ei näkynyt, joten V.I.P.-jatkoista olisi voinut jättää V:n ja I:n pois. Suunnistimme yöpaikkaamme.

Lauantaina säästyimme lippujonolta ja suuntasimme suoraan E-roticin keikalle. Heitä ennen esiintynyt Magic Affair ei niin paljoa kiinnostanut. E-roticin muijat vetivät ihan kohtalaisen setin, joka tosin jäi kesken kun halusin henkilökohtaisesti tärkeimmän artistini eli Thomas Anderin osuudelle mahdollisimman hyvälle paikalle. Ja aikainen varmistus kannatti, sillä pääsimme melkein eturiviin. Odotus myös palkittiin, sillä Thomas Anders veti yhtyeineen ammattitaitoisen show’n: festivaalin kohokohta oli tässä. Tunnelmaa ei latistanut edes viimeisten kappaleiden aikana eteemme hartiavoimin ryysinyt kahden pariskunnan porukka. Moukkamaista käytöstä, sanoisin. Olivat olevinaan jotain fanejakin, vaikka eivät osanneet edes ”Brother Louien” sanoja.

Tässä vaiheessa oli hyvä hetki siirtyä syömään ja juomaan. Kello oli vasta kahdeksan ja yhdeksään asti luvattu ruoka oli jo vähissä ja osa luvatuista ruuista kokonaan loppunut. Saatiin kuitenkin jotain murua rinnan alle, mutta muut VIP-vieraat kertoivat ruuan loppuneen kesken puoli yhdeksän maissa. Taustamusiikkina saimme kuunnella Basic Elementin Peter Theleniuksen kiroilua. Tällä kertaa heillä oli sentään mukana naislaulaja, mutta minua tyypin tyyli alkoi ihan puistattaa. Taidan lahjoittaa Basic Elementin levyt hyväntekeväisyyteen. Ruumiimme ravittuamme suuntasimme aina hyvin yleisönsä ottavan Pandoran keikalle, emmekä joutuneet pettymään tälläkään kertaa.

Ja kas kummaa festarit saapuivat jo päätökseensä ja jäljellä oli enää DJ Bobon keikka. Bobo heitti settinsä juuri niin vakuuttavasti kuin olin kuvitellutkin. Hienoa, että toiset ysäritähdet satsaavat esiintymisiinsä ja kunnioittavat yleisöään. Isolla kentällä alkoi olla jo tilaa ja seurasimme keikkaa vähän kauempaa. Oli ainakin tilaa tanssahdella. Jäljellä oli vielä jatkot, jonne menimme taas vain ruuhkaa helpottaaksemme. Nakkikoju oli kuulemma kiinni, mutta ei tässä vaiheessa yöpalaa tehnyt mielikään kun päivällisestä oli niin vähän aikaa. Itsekseni mietin ysärifestareiden syvintä olemusta. Aika moni artisti esiintyi vain nostalgiannälkäiselle yleisölle euronkuvat silmissään. Ei ylimääräistä lavaylöspanoa, pahimmassa tapauksessa ei edes livelaulua. Taustanauha pyörimään ja yksi kehäraakki alkuperäisestä kokoonpanosta lavalle pönöttämään. Haluanko jatkossa maksaa moisesta? Ehkä tyydyn elämään muistoissani tai ehkä olen jo liian vanha festareille, jopa VIP-mielessä.

Lopuksi haluan kerrata kuinka paljon EUROdance ja EUROviisut liittyvät toisiinsa. We love the 90ies festivaaleilla esiintyi peräti kolme euroviisuedustajaa: CatCat (Suomi 1994), Waldo’s people (Suomi 2009) ja DJ Bobo (Sveitsi 2007). Heidän lisäkseen useat esiintyjät ovat osallistuneet  maidensa euroviisukarsintoihin: Aikakone (Suomen karsinta 1996 & 2002), Dr. Alban (Ruotsin karsinta 2014), Günther (Ruotsin karsinta 2006), Rednex (Ruotsin karsinta 2006), E-type (Ruotsin karsinta 2004), E-rotic (Saksan karsinta 2000), Pandora (Ruotsin karsinta 2003 & 2004) ja Thomas Anders (Saksan karsinta 2006).