Saksan maalla ei pyyhi hyvin. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun muutimme Kölniin kuuden hengen porukkaamme kuuluva Eeva-ystävä sai jonkun kamalan vatsapöpön ja oksensi koko yön. Luulimme jonkin sortin ruokamyrkytykseksi, mutta ilmeisesti jotain virusta on kuin onkin liikkeellä, sillä nyt kyseinen pöpö on mulla.
Torstai-iltana katseltiin mukavissa tunnelmissa toista euroviisufinaalia Kölniläisessä baarissa ja meikäläinen jäi vielä jatkoilemaan Anssi-ystävän kanssa, muiden suunnatessa hostellille. No kuinka ollakaan törmäsin vielä erääseen paikalliseen henkilöön, jonka luokse eksyin jatkoille ja kotiuduin itse vasta perjantaiaamuna kahdeksalta. Olo oli silloin normaali väsymyksen ja krapulan kaltainen, mutta kun lähdimme Düsseldorfiin areenalle katsomaan euroviisufinaalin kenraaliharjoitusta vointi huononi nopeasti. Loppujen lopuksi jouduin poistumaan areenalta finaalin puolivälissä ja menin nuokkumaan pressikeskuksen loungeen. Siellä sitten oksensin tyylikkäästi roskikseen kansainvälisen lehdistön silmien alla.
Sen jälkeen olo oli kuin Saatanalla Jumalanpalveluksessa ja jokainen askelkin tuntui koskevan. Lohtua ei yhtään tuonut tieto siitä, että kotimatka Kölnin hostelliin kestäisi ainakin puolitoista tuntia. Saksalaiset ovat myös hienosti järjestäneet jonkun sortin messut Düsseldorf-areenan kupeessa täsmälleen samaan aikaan viisujen kanssa ja ruuhka metroasemalla oli infernaalinen. Kuten jokainen saattaa aavistaa, ei matkustaminen täpötäydessä metrossa pahoinvoivana ole herkkua. Oksennuspussi oli valmiina käsien ulottuvilla koko ajan. Pääsimme kuitenkin kunnialla Düsseldorfin päärautatieasemalle ja edessä oli puolen tunnin junan odottelu. Yllätys yllätys, myös paikallisjuna oli kuin nuijalla lyöty ja tarjolla oli vain seisomapaikkoja. No minä istuin junan eteisessä tasapersein lattialle muina miehinä. En kerta kaikkiaan pystynyt olemaan jalkeilla. Onneksi Iida-ystävä lähti saattamaan minua, koska hänkin tunsi jonkin sortin huonoa oloa.
Lopulta, vihdoin ja viimein pääsimme hostelliin ja minä heittäydyin suoraa päätä sänkyyn pitkälleni ja nukahdin saman tien. Yö meni palellessa ja hikoillessa ja varovasti join myös vissyä ja vitamiinimehua ja sain Eevan omaan vaivaansa hankkimia "oksennuksenesto"-pillereitä. Nyt lauantaiaamuna olo on jotakuinkin rahtusen verran parempi, mutta ei missään nimessä vieläkään hyvä. Olen jopa syönyt yhden banaanin ja vatsaystävällisen jogurttijuoman ja ne näyttäisivät pysyvän sisällä. Toivottavasti olo friskaantuu illaksi edes sen verran, että näkisi euroviisufinaalin jossakin!
lauantai 14. toukokuuta 2011
torstai 12. toukokuuta 2011
I'm still alive
Saksan maalla pitää niin kiirusta, ettei ehdi edes blogia päivittää. Viimeisimmän päivityksen jälkeen olen ehtinyt ennakkosuunnitelmista huolimatta piipahtaa Düsseldorf areenalla suorassa semifinaalilähetyksessä kannustamassa Suomen Paradise Oskarin finaaliin ja muuttaa Kölniin.
Saimme tosiaan tietää vasta iltapäivällä tiistaina, että joitakin lippuja hyville paikoille fanikatsomoon jää käyttämättä, koska muutama lippupaketin hankkinut ei tullutkaan kaupunkiin vielä tiistaiksi. No tartuimme tilaisuuteen ja kyllähän se kannatti. Tunnelma areenalla oli hieno ja paikat olivat hyvät.
Sen verran kuitenkin matkaväsymys painoi, että kisan jälkeen siirryimme kylmän rauhallisesti hotellille omille pikkujatkoille. Halpa viinikään ei enää maistunut, joten jatkot jäivät aika lyhkäisiksi. Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä eli keskiviikkona meillä oli edessä Düsseldorfin hotellista ulos kirjautuminen klo 11:30. Tavarat saatiin ängettyä matkalaukkuihin ja siirsimme kimpsumme ja kampsumme hotellin matkatavarasäilytykseen, koska ennen muuttoa piti käydä areenalla katsomassa toisen semifinaalin kenraaliharjoitus. Kenraalin jälkeen hotellille, tavarat mukaan ja kohti rautatieasemaa. Paikallisjuna Kölniin lähti klo 19:40 ja sehän oli tietenkin tupaten täynnä. Onneksi matka ei kestänyt kuin puoli tuntia.
Kaikki ovat sanoneet, että käykää katsomassa Kölnin tuomiokirkko ja nyt se on nähty. Eikä sitä voi olla näkemättäkään, ainakaan jos junalla kaupunkiin tulee, koska se ihan kiinni rautatieasemassa. Kommii on. Väsyneinä ja raskain matkatavaroin varustautuneina sullouduimme taksiin, joka alkoi saksalaiseen tapaan riehumaan matkan lyhyydestä. Maanantai-iltana minulle kävi Düsseldorfissa samoin. Taksikuski ei suostunut ajamaan parin minuutin matkaa ja suorastaan pöyristyin kun niin lyhyttä matkaa taksilla yritin kulkea. No minä tietenkin yritin vain siksi etten tiennyt missä paikka on. Täällä ilmeisesti lyhyt kyyti on kuskille huono keikka ja siksi he eivät sellaisia ajele? Muutenhan taksilla suhaaminen on halpaa (jos kuski vain suostuu ajamaan). Düsselin taksissa lähtömaksu oli 5,50 mutta siihen sisältyi tietty matka. Täällä mittari alkoi rullata heti, mutta lähtömaksu ei ollut kuin alle 3 euroa joten matkan hinnaksi tuli se perinteiset kuutisen euroa.
Pathpoint Hostelli osoittautui uudenkarheaksi ja siistiksi paikaksi, mutta onhan hostelli aina hostelli ja täällä sitä nyt olla torstaista sunnuntaihin kuuden hengen huoneessa kerrossängyissä. Tilaa ei suurille kapsakeillemme ole liikaa, mutta sopu sijaa antaa. Keskiviikkoiltana kävimme vielä keskustassa syömässä kohtuumukavassa ketjumaisessa syöttölässä, jossa sai tusina-fajitaksen ja kaksi olutta kahdellakympillä. Maha tuli ainakin täyteen ja uni maittoi ihan mukavasti.
Kuvia voi katsella Facebook-albumista
Saimme tosiaan tietää vasta iltapäivällä tiistaina, että joitakin lippuja hyville paikoille fanikatsomoon jää käyttämättä, koska muutama lippupaketin hankkinut ei tullutkaan kaupunkiin vielä tiistaiksi. No tartuimme tilaisuuteen ja kyllähän se kannatti. Tunnelma areenalla oli hieno ja paikat olivat hyvät.
Sen verran kuitenkin matkaväsymys painoi, että kisan jälkeen siirryimme kylmän rauhallisesti hotellille omille pikkujatkoille. Halpa viinikään ei enää maistunut, joten jatkot jäivät aika lyhkäisiksi. Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä eli keskiviikkona meillä oli edessä Düsseldorfin hotellista ulos kirjautuminen klo 11:30. Tavarat saatiin ängettyä matkalaukkuihin ja siirsimme kimpsumme ja kampsumme hotellin matkatavarasäilytykseen, koska ennen muuttoa piti käydä areenalla katsomassa toisen semifinaalin kenraaliharjoitus. Kenraalin jälkeen hotellille, tavarat mukaan ja kohti rautatieasemaa. Paikallisjuna Kölniin lähti klo 19:40 ja sehän oli tietenkin tupaten täynnä. Onneksi matka ei kestänyt kuin puoli tuntia.
Kaikki ovat sanoneet, että käykää katsomassa Kölnin tuomiokirkko ja nyt se on nähty. Eikä sitä voi olla näkemättäkään, ainakaan jos junalla kaupunkiin tulee, koska se ihan kiinni rautatieasemassa. Kommii on. Väsyneinä ja raskain matkatavaroin varustautuneina sullouduimme taksiin, joka alkoi saksalaiseen tapaan riehumaan matkan lyhyydestä. Maanantai-iltana minulle kävi Düsseldorfissa samoin. Taksikuski ei suostunut ajamaan parin minuutin matkaa ja suorastaan pöyristyin kun niin lyhyttä matkaa taksilla yritin kulkea. No minä tietenkin yritin vain siksi etten tiennyt missä paikka on. Täällä ilmeisesti lyhyt kyyti on kuskille huono keikka ja siksi he eivät sellaisia ajele? Muutenhan taksilla suhaaminen on halpaa (jos kuski vain suostuu ajamaan). Düsselin taksissa lähtömaksu oli 5,50 mutta siihen sisältyi tietty matka. Täällä mittari alkoi rullata heti, mutta lähtömaksu ei ollut kuin alle 3 euroa joten matkan hinnaksi tuli se perinteiset kuutisen euroa.
Pathpoint Hostelli osoittautui uudenkarheaksi ja siistiksi paikaksi, mutta onhan hostelli aina hostelli ja täällä sitä nyt olla torstaista sunnuntaihin kuuden hengen huoneessa kerrossängyissä. Tilaa ei suurille kapsakeillemme ole liikaa, mutta sopu sijaa antaa. Keskiviikkoiltana kävimme vielä keskustassa syömässä kohtuumukavassa ketjumaisessa syöttölässä, jossa sai tusina-fajitaksen ja kaksi olutta kahdellakympillä. Maha tuli ainakin täyteen ja uni maittoi ihan mukavasti.
Kuvia voi katsella Facebook-albumista
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
I love Düsseldorf
Olen suorastaan pöyristynyt, kun aika moni tuntuu arvostelevan Saksaa, saksalaisia ja Düsseldorfia kaupunkina. Itse en löydä valittamisen sijaa. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi ystävällisiä ja palvelevat ja auttavat, vaikka kielimuureja välissä onkin. Iloisiakin ovat nämä saksalaiset, aina hymyilevät.
Euroviisujärjestelyissä on kyllä toivomisen varaa ja sillä osastolla on monenmoista sählinkiä ja hämminkiä ja ristiriitaista tietoa, ja olen myös hieman pettynyt että täsmällisinä pitämäni saksalaiset myöhästelevät aikatauluissaan. Enempää en tässä ala viisujärjestelyistä jaarittelemaan, mutta tyydyn toteamaan että järjestelyt ovat minun mielestäni toiseksi parhaat heti Helsingin jälkeen - minähän en paikan päällä ole ollut kuin vuodesta 2007 lähtien.
Arkisemmista asioista on kivempi jauhaa ja hintavertailuni jatkuvat. Taksilla ajaminen on Saksassa halpaa ja luotettavaa! Lähtömaksu on 5,50 ja siihen SISÄLTYY tietty ajomatka (ilmeisesti 3 km). Lyhyillä reissuilla mittari ei siis ehdi raksahtaa kertaakaan. Neljän hengen porukalla ei niin kovin kallista.
Samaten kahvilakulttuuri elää ja voi hyvin. Äskenkin ostin takeawaylaten ja kermamunkin yhteishintaan 1,50. Sitä ennen söin kuudella eurolla valtavan Steakhousetuplawhopper-hampurilaisaterian (pekoneilla ja kaksilla pihveillä) ja se maksoi 6 euroa.
Tänään sunnuntaina on ollut vähän rauhallisempi päivä (tähän asti) ja olen pääasiassa lepäillyt hotellilla. Yhdessä saunapaikassa käväisin kylläkin. Saunareissun aikana jouduin kauhukseni toteamaan, että siivooja oli vienyt tyhjät pullomme (me ehdittiin jo mielessämme törsätä panttirahat!) sekä pöydän kulmalle jättämäni kolikot, jotka laitoin siihen vain lompakkoa keventäessäni. No onhan täällä edes siistiä.
Illalla olisi jälleen edessä ohjelmaa... Euroklubilla San Marinon bileet klo 19-23 jossa emme ehdi olla ihan loppuun asti koska Kreikka/Kypros-bileet alkavat toisessa baarissa jo klo 22. Luulen että turvaudun helteisessä säässä jällee edullisiin taksipalveluihin.
Euroviisujärjestelyissä on kyllä toivomisen varaa ja sillä osastolla on monenmoista sählinkiä ja hämminkiä ja ristiriitaista tietoa, ja olen myös hieman pettynyt että täsmällisinä pitämäni saksalaiset myöhästelevät aikatauluissaan. Enempää en tässä ala viisujärjestelyistä jaarittelemaan, mutta tyydyn toteamaan että järjestelyt ovat minun mielestäni toiseksi parhaat heti Helsingin jälkeen - minähän en paikan päällä ole ollut kuin vuodesta 2007 lähtien.
Arkisemmista asioista on kivempi jauhaa ja hintavertailuni jatkuvat. Taksilla ajaminen on Saksassa halpaa ja luotettavaa! Lähtömaksu on 5,50 ja siihen SISÄLTYY tietty ajomatka (ilmeisesti 3 km). Lyhyillä reissuilla mittari ei siis ehdi raksahtaa kertaakaan. Neljän hengen porukalla ei niin kovin kallista.
Samaten kahvilakulttuuri elää ja voi hyvin. Äskenkin ostin takeawaylaten ja kermamunkin yhteishintaan 1,50. Sitä ennen söin kuudella eurolla valtavan Steakhousetuplawhopper-hampurilaisaterian (pekoneilla ja kaksilla pihveillä) ja se maksoi 6 euroa.
Tänään sunnuntaina on ollut vähän rauhallisempi päivä (tähän asti) ja olen pääasiassa lepäillyt hotellilla. Yhdessä saunapaikassa käväisin kylläkin. Saunareissun aikana jouduin kauhukseni toteamaan, että siivooja oli vienyt tyhjät pullomme (me ehdittiin jo mielessämme törsätä panttirahat!) sekä pöydän kulmalle jättämäni kolikot, jotka laitoin siihen vain lompakkoa keventäessäni. No onhan täällä edes siistiä.
Illalla olisi jälleen edessä ohjelmaa... Euroklubilla San Marinon bileet klo 19-23 jossa emme ehdi olla ihan loppuun asti koska Kreikka/Kypros-bileet alkavat toisessa baarissa jo klo 22. Luulen että turvaudun helteisessä säässä jällee edullisiin taksipalveluihin.
perjantai 6. toukokuuta 2011
Que me quiten lo bailao
Toinen kokonainen päivä Düsseldorfissa sujui niin sutjakkaasti, ettei edes blogia ehtinyt päivittää. Ensin tehtiin 9-tuntinen "työpäivä" pressikeskuksessa ja areenalla harjoituksia ja lehdistötilaisuuksia seuraten. Niistä tunnelmista voi lukea osoitteesta:
www.viisukuppila.fi
Välissä käytiin syömässä pressikeskuksen kalliissa ja huonossa catering-ravintolassa, jossa yksi kanantissi ja kauhallinen makaroonia pahvilautasella maksoi hulppeat 8,90 ja vesipullo siihen päälle 1,50. Lisäksi kielitaidoton tyttö yritti rahastaa minut kahdesti, kun hain salaattia vasta maksun jälkeen... en tiennytkään olevani niin mieleenjäämättömän näköinen.
No varsinainen hauskuus alkoi vasta kun iltakahdeksalta päästiin takaisin keskustaan ja löydettiin lopulta se supermarketti. Netto-niminen lähikauppa osoittautui oikeaksi alkoholisoituneen pintaliitäjän paratiisiksi. Muutamia esimerkkejä mainitakseni:
Valko- ja punaviinit (0,75 l, 11%) 1,49 - 2,99 €
Hedelmäiset kuohuviinit (0,75 l 8%) 1,39 €
Oluet (0,5 l, 4,7-5,4%) 0,29 - 0,49 €
Korillinen olutta (20 x 0,5 l) alkaen 5,79 €
Vesipullo (0,5 l) 0,11 €
Vodka (0,5 l 40%) 4,99 €
Hintaerot eri kauppojen ja kioskien välillä ovat muutenkin melkoiset, mutta meikäläinen asioi Netossa. Sieltä saa myös ruokaakin.
No siitä sitten kietaistiin hotellilla pullo vinkkua ja parit kaljat huiviin ja suunnistettiin Euroklubille. Siellähän riitti hauskaa sitten ihan aamuviiteen. Nyt on olo sen mukainen, mutta ei hätää - ensin vähän euroviisuja tähän perjantaipäivään ja sitten illalla uusiksi!
Katso kuvia Facebook-albumista linkkaamalla tätä linkkiä
www.viisukuppila.fi
Välissä käytiin syömässä pressikeskuksen kalliissa ja huonossa catering-ravintolassa, jossa yksi kanantissi ja kauhallinen makaroonia pahvilautasella maksoi hulppeat 8,90 ja vesipullo siihen päälle 1,50. Lisäksi kielitaidoton tyttö yritti rahastaa minut kahdesti, kun hain salaattia vasta maksun jälkeen... en tiennytkään olevani niin mieleenjäämättömän näköinen.
No varsinainen hauskuus alkoi vasta kun iltakahdeksalta päästiin takaisin keskustaan ja löydettiin lopulta se supermarketti. Netto-niminen lähikauppa osoittautui oikeaksi alkoholisoituneen pintaliitäjän paratiisiksi. Muutamia esimerkkejä mainitakseni:
Valko- ja punaviinit (0,75 l, 11%) 1,49 - 2,99 €
Hedelmäiset kuohuviinit (0,75 l 8%) 1,39 €
Oluet (0,5 l, 4,7-5,4%) 0,29 - 0,49 €
Korillinen olutta (20 x 0,5 l) alkaen 5,79 €
Vesipullo (0,5 l) 0,11 €
Vodka (0,5 l 40%) 4,99 €
Hintaerot eri kauppojen ja kioskien välillä ovat muutenkin melkoiset, mutta meikäläinen asioi Netossa. Sieltä saa myös ruokaakin.
No siitä sitten kietaistiin hotellilla pullo vinkkua ja parit kaljat huiviin ja suunnistettiin Euroklubille. Siellähän riitti hauskaa sitten ihan aamuviiteen. Nyt on olo sen mukainen, mutta ei hätää - ensin vähän euroviisuja tähän perjantaipäivään ja sitten illalla uusiksi!
Katso kuvia Facebook-albumista linkkaamalla tätä linkkiä
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
New tomorrow
Ensimmäinen hektinen päivä Saksan maalla on takana ja mitään ei kyllä saatu aikaiseksi kaikesta hössötyksestä huolimatta. Kolme neljäsosaa vuorokaudesta kului kulkemiseen. Herätyshän tapahtui kotona jo neljän aikaan. Seitsemän jälkeen oltiin Helsinki-Vantaalla kyselemässä, jotka järjestyivätkin mukavasti. Tosin alkuperäinen aikataulu "hieman" muuttui. Alunperin piti lähteä lentoon klo 9:40, lentää Kööpenhaminan kautta ja olla perillä klo 12:30, mutta nyt lensimme Frankfurtin kautta alkaen klo 9:00 ja olimme perille 14:30.
Siitä juna-jalka-vaellus hotellille, joka osoittautui odotuksien mukaisesti perussiistiksi, nukkavieruksi, mutta tunnelmalliseksi vanhaksi pikkuhotelliksi. Bataviassa siis kyllä viihtyy. Nopean "levähdyksen" jälkeen tuli jo kiire Euroviisuareenalle ja pressikeskukseen akkreditointikortteja noutamaan. Sillä kun pääsee kivasti kulkemaan myös julkisilla kulkuneuvoilla ja areenan ja keskusrautatieaseman välillä kulkevalla sukkulabussilla ilmaiseksi. Nyt meidän piti siis maksaa 2,30 euron hintainen paikallisliikenteen lippu.
Saksalaiset ovat kyllä ystävällinen kansa, mutta kielitaito on juuri niin kehno, kuin pelkäsinkin. Jopa euroviisuinfopisteisiin pestatut vapaaehtoiset eivät juurikaan osaa englantia. No mitäpä sitä opettelemaan, kun äidinkielenä on saksan kaltainen valtakieli. Useat infokyltit ovat myös ensin saksaksi ja usein myös vain saksaksi.
Pikasilmäys hotellin ympäristöön osoitti, että ainakaa nälkään emme kuole, mikäli turkkilainen pikaruoka maistuu. Pizzojen hinnat lähtivät nimittäin 2,50:sta ja hintaan 6,50 sai jo neljän täytteen ison pizzan. Kioskista ostetetut puolen litran saksalaiset oluet maksoivat n. 1-1,50 tölkki/pullo. Viini olisi voinut edullisempaakin, joten tässä vaiheessa en ryhtynyt vielä sitä lipittämään. Myöskään erotiikasta ei tarvitse tinkiä, sillä sen harjoittaminen on täällä näköjään hyvin avointa ja peepshow'n tai pornoelokuvateatterin löytää helpommin kuin supermarketin.
No pitsalki ja sipseilki ja oluelki ellää, joten niiden ja suihkun voimalla sain itseni vielä sellaiseen kuosiin että lähdin uutuuttaan kiiltelevä akkreditointiläpyskä kaulassani katsastamaan vielä Euroklubin. Ihan Turkin bileisiin en ehtinyt, mutta bongasin sieltä sentään Islannin, Itävallan ja Ukrainan edustajat. Oluet maksoivat 2-5 euroa ja ilmeisesti näytän uusine mustanpuhuvine partoineni sen verran naismaiselta, että ensin tarjoilijat kantoivat eteeni aina pienen naisten pikarin olutta. Eli täällä pitää siis erikseen todeta, jos haluaa ison oluen! Muuten meno oli eilisiltana (onneksi) sen verran vaisua, että pääsin ajoissa hotellille nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen todenteolliseen euroviisuharjoituspäivään.
Kuvia reissulta löytyy Facebookin albumista, joka aukeaa klikkaamalla tätä linkkiä
Siitä juna-jalka-vaellus hotellille, joka osoittautui odotuksien mukaisesti perussiistiksi, nukkavieruksi, mutta tunnelmalliseksi vanhaksi pikkuhotelliksi. Bataviassa siis kyllä viihtyy. Nopean "levähdyksen" jälkeen tuli jo kiire Euroviisuareenalle ja pressikeskukseen akkreditointikortteja noutamaan. Sillä kun pääsee kivasti kulkemaan myös julkisilla kulkuneuvoilla ja areenan ja keskusrautatieaseman välillä kulkevalla sukkulabussilla ilmaiseksi. Nyt meidän piti siis maksaa 2,30 euron hintainen paikallisliikenteen lippu.
Saksalaiset ovat kyllä ystävällinen kansa, mutta kielitaito on juuri niin kehno, kuin pelkäsinkin. Jopa euroviisuinfopisteisiin pestatut vapaaehtoiset eivät juurikaan osaa englantia. No mitäpä sitä opettelemaan, kun äidinkielenä on saksan kaltainen valtakieli. Useat infokyltit ovat myös ensin saksaksi ja usein myös vain saksaksi.
Pikasilmäys hotellin ympäristöön osoitti, että ainakaa nälkään emme kuole, mikäli turkkilainen pikaruoka maistuu. Pizzojen hinnat lähtivät nimittäin 2,50:sta ja hintaan 6,50 sai jo neljän täytteen ison pizzan. Kioskista ostetetut puolen litran saksalaiset oluet maksoivat n. 1-1,50 tölkki/pullo. Viini olisi voinut edullisempaakin, joten tässä vaiheessa en ryhtynyt vielä sitä lipittämään. Myöskään erotiikasta ei tarvitse tinkiä, sillä sen harjoittaminen on täällä näköjään hyvin avointa ja peepshow'n tai pornoelokuvateatterin löytää helpommin kuin supermarketin.
No pitsalki ja sipseilki ja oluelki ellää, joten niiden ja suihkun voimalla sain itseni vielä sellaiseen kuosiin että lähdin uutuuttaan kiiltelevä akkreditointiläpyskä kaulassani katsastamaan vielä Euroklubin. Ihan Turkin bileisiin en ehtinyt, mutta bongasin sieltä sentään Islannin, Itävallan ja Ukrainan edustajat. Oluet maksoivat 2-5 euroa ja ilmeisesti näytän uusine mustanpuhuvine partoineni sen verran naismaiselta, että ensin tarjoilijat kantoivat eteeni aina pienen naisten pikarin olutta. Eli täällä pitää siis erikseen todeta, jos haluaa ison oluen! Muuten meno oli eilisiltana (onneksi) sen verran vaisua, että pääsin ajoissa hotellille nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen todenteolliseen euroviisuharjoituspäivään.
Kuvia reissulta löytyy Facebookin albumista, joka aukeaa klikkaamalla tätä linkkiä
tiistai 3. toukokuuta 2011
What about my dreams
Lähtö Düsseldorfiin ei alkanutkaan ihan mutkitta, vaikka mukava matkustusfiilis alkoi kohota tiistaipäivän aikana matkalaukkua pakatessa. Sitä ennen tuota fiilistä ei juurikaan ole ollut ja koko matkan peruuttaminenkin on käynyt mielessä vähän turhankin usein. Ihan viime päiviin asti olen laittanut pennejä jonoon ja pohtinut mm. taloudellista tilannettani. Vapun taksiajot kuitenkin toivat sen verran mukavan lisäpotin, että saatoin kuin saatoinkin lähteä matkalle melko rennoin mielin. Kaiken ihanuudeksi sain sovittua vielä autokyydin kotiovelta lentokentälle.
Epämiellyttävä puhelinsoitto matkaseuralaisiltani myöhään tiistai-iltana kuitenkin lässähdytti kaiken. Lento on peruttu. No nyt meillä ei kuulemma ole muita vaihtoehtoja kuin mennä mahdollisimman aikaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle ihmettelemään, saisimmeko jonkun korvaavan lennon Helsingistä Kööpenhaminaan, josta meidän jatkolentomme Düsseldorfiin on kuulemma edelleen lähdössä. Matkalle lähdön peruutus kävi taas mielessä. Enhän menettäisi muuta kuin maksamani n. 500 euron hintaisen matkan. Olen koko ajan järkeillyt että se olisi pieni menetys verrattuna siihen rahamäärään, joka minulla tulee paikan päällä kulumaan.
Jotenkin se mielenkiinto itse laulukilpailua kohtaan on niin alamaissa etten ole edes ajatellut menettäväni mitään vaikka en saisikaan seurata joka ikistä harjoitusta ja lehdistötilaisuutta. Paikan päälle kisahalliinhan en tälläkään kertaa ole menossa. Saksassa olen kyllä halunnut aina vierailla ja näenhän myös ihania ystäviäni reissulla - siinä ne tärkeimmät motiivit matkalle lähtöön. Toivottavasti siis korvaava lento järjestyy.
Alhainen matkustusfiilis aiheutti myös sen, että pakkaaminen jäi viime tippaan ja nyt yritän koko ajan miettiä, mitä olen unohtanut. Taloudellisesta tilanteesta johtuen en voi myöskään rennosti todeta, että saanhan sieltä paikan päältä hankittua unohtuneet tavarat. No vaatteita on ainakin ystävieni mielestä riittävästi ja mitä muuta akkreditoitu journalisti euroviisuissa tarvitsee? Saksahan on onneksi melko edullinen maa elää päivittäistä elämää, kun majoitus on jo maksettu ja kulkeminen julkisilla kulkuneuvoilla on akkreditoinnin ansiosta maksutonta.
No nyt ollaan kuitenkin matkan toisella osuudella eli R-junassa Riihimäeltä Pasilaan. Ensimmäinen oli taksimatka Kokonkadulta Riihimäen rautatieasemalle. Siitä matka jatkuu linja-autolla lentokentälle ja toiveissa olisi saada myös lento Kööpenhaminaan. Jotenkin asenteeni on kuitenkin liiankin kielteinen ja olen ihan varma, että vähintään matkalaukku katoaa lentosähläyksissä. Siksi olenkin epätoivoisesti siirtänyt välttämättömiä tavaroita käsimatkatavaralaukkuun :)
Epämiellyttävä puhelinsoitto matkaseuralaisiltani myöhään tiistai-iltana kuitenkin lässähdytti kaiken. Lento on peruttu. No nyt meillä ei kuulemma ole muita vaihtoehtoja kuin mennä mahdollisimman aikaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle ihmettelemään, saisimmeko jonkun korvaavan lennon Helsingistä Kööpenhaminaan, josta meidän jatkolentomme Düsseldorfiin on kuulemma edelleen lähdössä. Matkalle lähdön peruutus kävi taas mielessä. Enhän menettäisi muuta kuin maksamani n. 500 euron hintaisen matkan. Olen koko ajan järkeillyt että se olisi pieni menetys verrattuna siihen rahamäärään, joka minulla tulee paikan päällä kulumaan.
Jotenkin se mielenkiinto itse laulukilpailua kohtaan on niin alamaissa etten ole edes ajatellut menettäväni mitään vaikka en saisikaan seurata joka ikistä harjoitusta ja lehdistötilaisuutta. Paikan päälle kisahalliinhan en tälläkään kertaa ole menossa. Saksassa olen kyllä halunnut aina vierailla ja näenhän myös ihania ystäviäni reissulla - siinä ne tärkeimmät motiivit matkalle lähtöön. Toivottavasti siis korvaava lento järjestyy.
Alhainen matkustusfiilis aiheutti myös sen, että pakkaaminen jäi viime tippaan ja nyt yritän koko ajan miettiä, mitä olen unohtanut. Taloudellisesta tilanteesta johtuen en voi myöskään rennosti todeta, että saanhan sieltä paikan päältä hankittua unohtuneet tavarat. No vaatteita on ainakin ystävieni mielestä riittävästi ja mitä muuta akkreditoitu journalisti euroviisuissa tarvitsee? Saksahan on onneksi melko edullinen maa elää päivittäistä elämää, kun majoitus on jo maksettu ja kulkeminen julkisilla kulkuneuvoilla on akkreditoinnin ansiosta maksutonta.
No nyt ollaan kuitenkin matkan toisella osuudella eli R-junassa Riihimäeltä Pasilaan. Ensimmäinen oli taksimatka Kokonkadulta Riihimäen rautatieasemalle. Siitä matka jatkuu linja-autolla lentokentälle ja toiveissa olisi saada myös lento Kööpenhaminaan. Jotenkin asenteeni on kuitenkin liiankin kielteinen ja olen ihan varma, että vähintään matkalaukku katoaa lentosähläyksissä. Siksi olenkin epätoivoisesti siirtänyt välttämättömiä tavaroita käsimatkatavaralaukkuun :)
2011: 2. Semifinaali - ennakkoarviot
1. Bosnia-Hertsegovina: Dino Merlin – Love in rewind
Bosnia jatkaa vahvojen valintojen sarjaansa. Maahan on ollut finaalissa viimeiset kymmenen vuotta joka kerta ja niinhän se on nytkin. Dinolla on karismaa ja kokemusta ja tänä vuonna voisin todeta, että korkeasta iästä on jopa etua. Sen verran nuorta on muu osanottajajoukko. Eikä silti, kappalekin on oikein hyväntuulinen ja reipas ja muusta sadosta omanlaisella tavallaan poikkeuksellinen.
2. Itävalta: Nadine Beiler – The secret is love
Itävalta palaa taas kerran mukaan karkeloihin ja vaihteeksi ihan kunnon biisillä. Etenkin esittäjä on viehkeä ja lahjakas. Kappale puolestaan on melko tavanomainen, joten se vaatii täydellisesti onnistuneen esityksen finaaliin päästäkseen. Kyllä finaalipaikan, joka olisi Itävallan ensimmäinen sitten vuoden 2004, tälle euroviisufanien hyljeksimälle perinteiselle viisumaalle soisin, mutta ihan äkkiä en keksi kuka tätä äänestäisi?
3. Alankomaat: 3JS – Never alone
Tähän toiseen perinteikkääseen viisumaahan sopisi melkein samat kommentit kuin edelliseen, vaikka ihan erilaisesta paketista onkin kyse. Finaalissakin Alankomaat on ollut viimeksi samaan aikaan Itävallan kanssa. Peruslaadukas kokonaisuus, mutta jää siinä määrin värittömäksi, etten usko tämänkään finaalipaikkaan. Etenkin tästä toisesta semifinaalista jatkoon pääsy on kimurantimpaa.
4. Belgia: Witloof Bay – With love baby
Tämä perinteikäs viisumaa saattaa puolestaan jopa päästä finaaliin, vaikka kuinka rukoilisin tämän karsiutumisen puolesta. Jos joku ei vielä tiennyt, niin vihaan acapella-musiikkia, etenkin ulisevaa sellaista.
5. Slovakia: TWiiNS – I'm still alive
Slovakialta odotin paljon: seksikkäät kaksossiskokset, joiden aikaisempi "hitti" on Sabrinan Boys-cover. Mutta kaikki unelmani kunnon hömppäviisusta romuttuivat, kun neitokaiset esittävätkin patsastelevan pompöösin balladin. Tyttäret eivät kuuleman mukaan ole edes mitään suuren luokan laulajattaria, joten jos finaaliin mennään, se tapahtuu tuulikoneen ja diasporaäänien kuljettamana. Düsseldorfista odotan saavani TWiiNS-orkesterin singlen, joka ennakkotietojen mukaan sisältää kappaleesta danceremixin.
6. Ukraina: Mika Newton – Angel
Ukraina sekoilee karsinnoissaan joka vuosi, mutta kansainvälisessä semifinaalissa nähdään joka vuosi tasokasta euroviisuviihdettä ja erilaisia paketteja. Siksipä uskon finaalipaikkaan tälläkin kertaa, vaikka en ihan tältä istumalta tätä balladia osaakaan laulaa rallattaa. Samaten uskon myös, että sijoitus siellä finaalissa on lähempänä kahden edellisen osallistumiskerran sijalukuja, kuin kahta sitä edeltävää.
7. Moldova: Zdob şi Zdub – So lucky
Moldovan mielestä vanha konsti on parempi, kuin pussillinen uusia. Minusta ei. En pitänyt heidän viisudebyytistäänkään sitä mummoa lukuunottamatta. Nyt kuulemme ja näemme saman esityksen, mutta ilman mummoa. Ei jatkoon!
8. Ruotsi: Eric Saade – Popular
En tiedä miksi, mutta Ruotsi on alkanut hivuttautua listallani alaspäin! Jotenkin tämä kappale kuulostaa täällä kansainvälisessä seurassa liian campiltä ollakseen uskottava? Onhan tässä kuitenkin tiettyä räjähtävyyttä ja halolla-päähän-tarttuvuutta, joten kaipa tämä söpön esittäjänsä siivittämänä menee finaaliin? Se miten Melodifestivalenin mahtavasti taustanauhalaulettu akkunat murskaava esitys toimii Düsseldorfissa on vielä arvoitus.
9. Kypros: Christos Mylordos – San angelos s'agapisa
Hohhoijaa. Tässä vaiheessa show'ta alkaakin virtsarakko olla semmoisessa tilassa, että on hyvä hetki pitää toilettitauko. Kypros tuo kyllä tuulahduksen menneiltä vuosilta omalla kielellä lauletulla vähän etnahtavalla balladillaan, mutta jotenkin pliisuksi jää. Esittäjällä pitäisi olla valtava taito ja karisma, jotta tämäntapainen kappale finaaliin etenisi, ja sitä tällä kykykisalöydöllä ei ole.
10. Bulgaria: Poly Genova – Na inat
Jos vessassa on jonoa, ei hätää, siellä voi viihtyä vielä Bulgarian rockballadinkin kolmeminuuttisen ajan. Bulgaria on ollut finaalissa vain kerran ja Paula Koivuniemen sanoin uskallan todeta: "Ei tule toista kertaa". Ainakaan tänä vuonna.
11. Makedonia: Vlatko Ilievski – Rusinka
Makedonia on suuri kysymysmerkki. Kappale on kuin sillisalaatti, mutta tiedän joidenkin myös pitävän tuosta mystisestä herkusta. Esikatseluvideo sai jotenkin salaatin osaset miksautumaan yhteen ja paljon tämä ei vaadi, jotta paketti alkaisi toimimaan? Viime vuosinahan Makedonialle ei ole riittänyt edes niitä naapuriääniä riittävästi, mutta toisaalta kappaleetkin ovat olleet vähän mitä sattuu. Olisiko nyt vaihteeksi Makedonian vuoro?
12. Israel: Dana International – Ding dong
Yksi ikimuistoisimmista euroviisuvoittajista palaa viisulavalle, mutta valitettavan vaisuhkolla kappaleella. Uskon kuitenkin vanhat meriitit kantavat Danan finaaliin, mutta siellä hänelle taitaa käydä ns. "naimakavanakit". Esitykseen pitäisi kyllä kehitellä jotain räväkkyyttä Israelin karsinnassa nähdyn taustalaulajarivistön ja kokopitkän iltapuvun sijaan. No kenties he ovat kehitelleetkin?
13. Slovenia: Maja Keuc – No one
Tästä ne viisupojat tykkää. No itse olen kai liian karhumainen ymmärtääkseni tämän hyvyyttä? Osaahan tyttö laulaa ja nättikin on, kuin nukke. Mielestäni tämä kisaa vähän samoista pisteistä, kuin Bulgarian naisrockballadi ja vetää kyllä pidemmä korren. Sloveniakaan ei finaalipaikkojen lukumäärällä ole semifinaaliaikakaudella juhlinut, joten nytkin uskon paikan olevan kortilla.
14. Romania: Hotel FM – Change
Aina finaaliin edennyt Romania aloittaa toisen semifinaalin loppurutistuksen, jossa kuullaan erän reippaimmat rallit. Eiköhän tämä masturboinnista pitävä henkseliville sinne Romanian johda tälläkin kertaa.
15. Viro: Getter Jaani – Rockefeller Street
Virokin saattaa vaihteeksi jopa päästää finaaliin, ainakin jos ennakkoveikkauksiin on luottaminen. Ja onhan tämä ihan pirtsakka paketti. Jotain lisää tämä mielestäni kaipaisi, mutta ehkä vähemmän on nyt riittävästi?
16. Valko-Venäjä: Anastasiya Vinnikova – I love Belarus
Hihhihhii. Tämä on niin hassu, että väkisinkin naurattaa. Harmi vaan, että kaikilla on tuskin yhtä kitschiä huumorintajua, kuin meikäläisellä. Veikkaan tälle loistavan campille paketille semifinaalin viimeistä sijaa, mutta olen silti kiitollinen, että Valko-Venäjä on tuonut tämän rallin elämääni.
17. Latvia: Musiqq – Angel in disguise
Hohhohhoi(jaa). Ponnistaisiko Latviakin finaaliin täältä loppupään mukavalta esiintymispaikalta, kun pojat ovat niin "mukavanrentojahauskojanaapurinpoikia". Onhan heillä lahjoja ja eivät turhia koreile. Sellaisenhan on tiedetty ennenkin miellyttäneen puhelinäänestäjiä ja tuomareitakin.
18. Tanska: A Friend In London – New tomorrow
Tanskakin menee finaaliin. Menee menee. Ikävä kyllä: miljoonaan kertaan kuullulla, laiskasti polkevalla rallillaan.
19. Irlanti: Jedward – Lipstick
Irlannin laulutaidottomat kauhukaksosetkin menevät finaaliin. Menevät menevät. Toivottavasti! Ellei sitten ne tuomarit onnistu totaalisesti sitä torpedoimaan. Mitään laulujuhlaahan nämä energiset veijarit eivät juhli, mutta onhan euroviisuissa nyt muustakin kyse kuin sieltä kurkunpäästä tulevista äänistä.
Finaaliveikkaus:
Bosnia-Hertsegovina
Belgia
Ukraina
Ruotsi
Makedonia
Israel
Romania
Viro
Latvia
Tanska
Irlanti
Bosnia jatkaa vahvojen valintojen sarjaansa. Maahan on ollut finaalissa viimeiset kymmenen vuotta joka kerta ja niinhän se on nytkin. Dinolla on karismaa ja kokemusta ja tänä vuonna voisin todeta, että korkeasta iästä on jopa etua. Sen verran nuorta on muu osanottajajoukko. Eikä silti, kappalekin on oikein hyväntuulinen ja reipas ja muusta sadosta omanlaisella tavallaan poikkeuksellinen.
2. Itävalta: Nadine Beiler – The secret is love
Itävalta palaa taas kerran mukaan karkeloihin ja vaihteeksi ihan kunnon biisillä. Etenkin esittäjä on viehkeä ja lahjakas. Kappale puolestaan on melko tavanomainen, joten se vaatii täydellisesti onnistuneen esityksen finaaliin päästäkseen. Kyllä finaalipaikan, joka olisi Itävallan ensimmäinen sitten vuoden 2004, tälle euroviisufanien hyljeksimälle perinteiselle viisumaalle soisin, mutta ihan äkkiä en keksi kuka tätä äänestäisi?
3. Alankomaat: 3JS – Never alone
Tähän toiseen perinteikkääseen viisumaahan sopisi melkein samat kommentit kuin edelliseen, vaikka ihan erilaisesta paketista onkin kyse. Finaalissakin Alankomaat on ollut viimeksi samaan aikaan Itävallan kanssa. Peruslaadukas kokonaisuus, mutta jää siinä määrin värittömäksi, etten usko tämänkään finaalipaikkaan. Etenkin tästä toisesta semifinaalista jatkoon pääsy on kimurantimpaa.
4. Belgia: Witloof Bay – With love baby
Tämä perinteikäs viisumaa saattaa puolestaan jopa päästä finaaliin, vaikka kuinka rukoilisin tämän karsiutumisen puolesta. Jos joku ei vielä tiennyt, niin vihaan acapella-musiikkia, etenkin ulisevaa sellaista.
5. Slovakia: TWiiNS – I'm still alive
Slovakialta odotin paljon: seksikkäät kaksossiskokset, joiden aikaisempi "hitti" on Sabrinan Boys-cover. Mutta kaikki unelmani kunnon hömppäviisusta romuttuivat, kun neitokaiset esittävätkin patsastelevan pompöösin balladin. Tyttäret eivät kuuleman mukaan ole edes mitään suuren luokan laulajattaria, joten jos finaaliin mennään, se tapahtuu tuulikoneen ja diasporaäänien kuljettamana. Düsseldorfista odotan saavani TWiiNS-orkesterin singlen, joka ennakkotietojen mukaan sisältää kappaleesta danceremixin.
6. Ukraina: Mika Newton – Angel
Ukraina sekoilee karsinnoissaan joka vuosi, mutta kansainvälisessä semifinaalissa nähdään joka vuosi tasokasta euroviisuviihdettä ja erilaisia paketteja. Siksipä uskon finaalipaikkaan tälläkin kertaa, vaikka en ihan tältä istumalta tätä balladia osaakaan laulaa rallattaa. Samaten uskon myös, että sijoitus siellä finaalissa on lähempänä kahden edellisen osallistumiskerran sijalukuja, kuin kahta sitä edeltävää.
7. Moldova: Zdob şi Zdub – So lucky
Moldovan mielestä vanha konsti on parempi, kuin pussillinen uusia. Minusta ei. En pitänyt heidän viisudebyytistäänkään sitä mummoa lukuunottamatta. Nyt kuulemme ja näemme saman esityksen, mutta ilman mummoa. Ei jatkoon!
8. Ruotsi: Eric Saade – Popular
En tiedä miksi, mutta Ruotsi on alkanut hivuttautua listallani alaspäin! Jotenkin tämä kappale kuulostaa täällä kansainvälisessä seurassa liian campiltä ollakseen uskottava? Onhan tässä kuitenkin tiettyä räjähtävyyttä ja halolla-päähän-tarttuvuutta, joten kaipa tämä söpön esittäjänsä siivittämänä menee finaaliin? Se miten Melodifestivalenin mahtavasti taustanauhalaulettu akkunat murskaava esitys toimii Düsseldorfissa on vielä arvoitus.
9. Kypros: Christos Mylordos – San angelos s'agapisa
Hohhoijaa. Tässä vaiheessa show'ta alkaakin virtsarakko olla semmoisessa tilassa, että on hyvä hetki pitää toilettitauko. Kypros tuo kyllä tuulahduksen menneiltä vuosilta omalla kielellä lauletulla vähän etnahtavalla balladillaan, mutta jotenkin pliisuksi jää. Esittäjällä pitäisi olla valtava taito ja karisma, jotta tämäntapainen kappale finaaliin etenisi, ja sitä tällä kykykisalöydöllä ei ole.
10. Bulgaria: Poly Genova – Na inat
Jos vessassa on jonoa, ei hätää, siellä voi viihtyä vielä Bulgarian rockballadinkin kolmeminuuttisen ajan. Bulgaria on ollut finaalissa vain kerran ja Paula Koivuniemen sanoin uskallan todeta: "Ei tule toista kertaa". Ainakaan tänä vuonna.
11. Makedonia: Vlatko Ilievski – Rusinka
Makedonia on suuri kysymysmerkki. Kappale on kuin sillisalaatti, mutta tiedän joidenkin myös pitävän tuosta mystisestä herkusta. Esikatseluvideo sai jotenkin salaatin osaset miksautumaan yhteen ja paljon tämä ei vaadi, jotta paketti alkaisi toimimaan? Viime vuosinahan Makedonialle ei ole riittänyt edes niitä naapuriääniä riittävästi, mutta toisaalta kappaleetkin ovat olleet vähän mitä sattuu. Olisiko nyt vaihteeksi Makedonian vuoro?
12. Israel: Dana International – Ding dong
Yksi ikimuistoisimmista euroviisuvoittajista palaa viisulavalle, mutta valitettavan vaisuhkolla kappaleella. Uskon kuitenkin vanhat meriitit kantavat Danan finaaliin, mutta siellä hänelle taitaa käydä ns. "naimakavanakit". Esitykseen pitäisi kyllä kehitellä jotain räväkkyyttä Israelin karsinnassa nähdyn taustalaulajarivistön ja kokopitkän iltapuvun sijaan. No kenties he ovat kehitelleetkin?
13. Slovenia: Maja Keuc – No one
Tästä ne viisupojat tykkää. No itse olen kai liian karhumainen ymmärtääkseni tämän hyvyyttä? Osaahan tyttö laulaa ja nättikin on, kuin nukke. Mielestäni tämä kisaa vähän samoista pisteistä, kuin Bulgarian naisrockballadi ja vetää kyllä pidemmä korren. Sloveniakaan ei finaalipaikkojen lukumäärällä ole semifinaaliaikakaudella juhlinut, joten nytkin uskon paikan olevan kortilla.
14. Romania: Hotel FM – Change
Aina finaaliin edennyt Romania aloittaa toisen semifinaalin loppurutistuksen, jossa kuullaan erän reippaimmat rallit. Eiköhän tämä masturboinnista pitävä henkseliville sinne Romanian johda tälläkin kertaa.
15. Viro: Getter Jaani – Rockefeller Street
Virokin saattaa vaihteeksi jopa päästää finaaliin, ainakin jos ennakkoveikkauksiin on luottaminen. Ja onhan tämä ihan pirtsakka paketti. Jotain lisää tämä mielestäni kaipaisi, mutta ehkä vähemmän on nyt riittävästi?
16. Valko-Venäjä: Anastasiya Vinnikova – I love Belarus
Hihhihhii. Tämä on niin hassu, että väkisinkin naurattaa. Harmi vaan, että kaikilla on tuskin yhtä kitschiä huumorintajua, kuin meikäläisellä. Veikkaan tälle loistavan campille paketille semifinaalin viimeistä sijaa, mutta olen silti kiitollinen, että Valko-Venäjä on tuonut tämän rallin elämääni.
17. Latvia: Musiqq – Angel in disguise
Hohhohhoi(jaa). Ponnistaisiko Latviakin finaaliin täältä loppupään mukavalta esiintymispaikalta, kun pojat ovat niin "mukavanrentojahauskojanaapurinpoikia". Onhan heillä lahjoja ja eivät turhia koreile. Sellaisenhan on tiedetty ennenkin miellyttäneen puhelinäänestäjiä ja tuomareitakin.
18. Tanska: A Friend In London – New tomorrow
Tanskakin menee finaaliin. Menee menee. Ikävä kyllä: miljoonaan kertaan kuullulla, laiskasti polkevalla rallillaan.
19. Irlanti: Jedward – Lipstick
Irlannin laulutaidottomat kauhukaksosetkin menevät finaaliin. Menevät menevät. Toivottavasti! Ellei sitten ne tuomarit onnistu totaalisesti sitä torpedoimaan. Mitään laulujuhlaahan nämä energiset veijarit eivät juhli, mutta onhan euroviisuissa nyt muustakin kyse kuin sieltä kurkunpäästä tulevista äänistä.
Finaaliveikkaus:
Bosnia-Hertsegovina
Belgia
Ukraina
Ruotsi
Makedonia
Israel
Romania
Viro
Latvia
Tanska
Irlanti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
